Oli alku toukokuun, yksin rojujaan kasseihin pakkaa.
Paskat kaikesta nakkaa vaihtoi lennosta akkaa, kuului
kutsu jonkun muun. Kutsu kohtalon, ojasta allikkoon...
Ei meistä oo, pitää kravattii ja kauluspaitaa.
Ei meillä oo, metsii, peltoja ja vehmaita maita.
Mut vaik ois onnetar ollutkin saita me tiedetään
miten on elämän laita. On kaikki päivät pelkkää
lauantaita. Me ollaan ylpeesti kehäraakkeja ja kuninkaita!
Jokin miestä viihdyttää, katsoo miettien poikansa unta,
oottaa valtakunta narrin hiippakunta hetken viihdyttäjää.
Kruunut kutreillaan hymyt kasvoillaan...
Voi tätä elettyä elämää, ja läpi juhlittua yötöntä yötä
vois kai vaihtaa pari seuraavaa päivää niihin jolloin oli onnikin myötä.
Mut suremaan tai katumaan ei meitä saa kukaan...