IRC-Galleria

Tämä on taas niitä yhteisöjä, joiden periaatetta en ymmärrä: Hymyile eikä kukaan huomaa että sinuun sattuu
Jos jokin asia todella on vinossa (huomaa, todella vinossa) ja se satuttaa, tottakai siitä pitää kertoa ja saada muut huomioimaan se. On ihan turhaa leikkiä marttyyria, että saisi muut ihmiset pitämään jotenkin urhoollisesti hymyilevänä, vaikka sisällään kärsii.
Periaatteella ei tietenkään ole mitään tekemistä sen kanssa, että hymyilee tarkoituksenaan oikeasti piristää itseään ja ympäristöään tai muuten vaan hymyillä hyväntuulisesti. Tarkoitusperä ratkaisee. Kyllä ne teinimarttyyrit ym. gootit on nähty jo.

Vaikka elämässä olisi joitain synkkiä murheita, ei kannata muodostaa niistä elämän pääsisältöä. Tiedän liian monta, joiden seuraa en ole enää viime vuosina sietänyt, sillä nämä ihmiset ovat tehneet juuri noin. Ongelmat paisuvat käsittämättömän suuriksi mielessä, jos niitä pyörittelee liikoja. Vessapaperin "väärin päin" telineeseen laittamisesta muodostuu syy pitkäaikaisparin eroon, pikkuvarpaan pöydänkulmaan lyöminen riittää motiiviksi itsemurhaan. Pienet negatiiviset asiat, joihin kiinnittää liikaa huomiota, saavat sellaisen lumipalloefektin aikaan, ettei kestä enää mitään. Vessapaperirullaongelman kaveriksi löytyy yllättäen useita muita negatiivisia piirteitä kumppanista, kipeä pikkuvarvas ilmaantuu pisteeksi iin päälle, jos liian hanakasti miettii sitä, kuinka huonosti itsellä menee.

Minä ainakin fillaroin menemään kaikessa sovussa itseni kanssa ottamatta liikaa paineita ja stressiä kaiken maailman potentiaalisista murheenkryyneistä.