IRC-Galleria

Aloitan kirjoittamaan tätä pakkopullana ja tylsistyneen mielen viimeisenä keinona.

Kello on puoli viisi. En tiedä, kuinka se niin paljon voi olla, sillä se oli vastikään vasta kaksitoista. Aika on kelju kaveri. Tiedän, että pitäisi nukkua, huomenna on tekemistä, ja olisi hallittava jonkinlainen unirytmi ensi viikkoon mennessä. Mutta, kuten tiedämme, minulla ei ole ikinä ollutkaan sellaista. Epäilen siis vahvasti, onnistuuko sen löytäminen niinä parina hassuna päivänä, jotka tästä niinkutsutusta hiihtolomasta on jäljellä.

Wowitin, lopetin, otin screenshotin yhdestä hahmostani (lvl 17 rogue) ja rupesin selaamaan vastapaljastunutta otoskansiotani. Milla sen olemassaolon paljasti, kun valitin, että pitäisi ehtiä jonkin tyrmäreissun ja tappelemisen lomasta liittää shotti Paintiin. Nörttien kielin; oli vähän owned olo. Totesin myöskin, ettei minulla ole Blizzardin määrittämälle kuvamuodolle passelia ohjelmaa. Siitä pääsemmekin todelliseen syyhyn, miksi aloitin tämän merkinnän. (Todennäköisesti ja toivottavasti) sopiva ohjelma lataa taustalla.

Olen tehnyt kuluneena vuorokautena yhtä jos toista, mitä minun olisi pitänyt tehdä kauan sitten:

1. Oivalsin, mikä koulunkäynnissäni loppujen lopuksi mättää.
2. Vaihdoin kissanhiekat ja haukuin merkin pystyyn pikaisella puhelulla äiskälle.
3. Lyhensin kynsiäni tuntuvasti.
4. Kävin koiran kanssa lenkillä.
5. Kuuntelin musiikkia tietokoneen kajarit "täysillä" kerrostaloasunnossa. (eli en kovin lujalla, tarkoituksena oli vain kuulla musiikki suihkuun)
6. Puhdistin näppiksen! Kätketyn ja kätkemättömän lian, murujen, hiusten ja töryn määrä oli sanoinkuvaamaton eikä väline ole vieläkään täysin puhdas. Oletan, että se tarvitsisi konkreettista näppäinten irrottamista ja tiskaamista Fairyn kanssa.

Ohjelmani on latautunut 79-prosenttisesti, otaksun siis että merkintänikin alkaa olla loppusuoralla. Oli yllättävää huomata, että väkisin aloitettu alkoi luistaa niinkin helposti kun vaan jaksoi tarinoida jotain.

On vaihe, jolloin ihmiset hyysäävät sinua viimeisen päälle, koska et itse kykene siihen, on vaihe, jolloin ihmiset irrottavat otteensa ja lähes jättävät sinut huomioimatta, koska otaksuvat sinun pysyvän omilla jaloillasi ja on vaihe, jolloin he lukevat sinut vertaisekseen ja vuorovaikuttavat kanssasi.

(ylempi oli typerä loppukaneetti, joka tuli mieleen - yllättäen - WoWista)