IRC-Galleria

Jos täytätte mun lasini niin tahdon kertoa
surullisen tarinan jollÂ’ ei oo vertoa.
Se on laulu merirosvosta Roope nimeltään,
joka sydämiä särki, missä joutui kiertämään.

Hän kaunis oli kasvoiltaan ja nuori iältään
ja opetuksen saanut oli omalta isältään.
Mut tyttö jota lempi, hän oli petturi,
ja siksi tuli Roopesta nyt julma ryöväri.

Viel Itämeren rannikot ne Roopen muistavat,
ja naiset Pietarinkin vielä päätään puistavat,
ja Suomenlahden kaupungit tuns Roope-ryövärin
ja suuri oli pelko vielä Kokkolassakin.

Ei neiti Viron rannikon unhoita milloinkaan
kun Rosvo-Roopen kanssa hän joutui kapakkaan,
he söivät mitä saivat ja joivat tuutingin
ja tyttö poltti sydämens’ mut Roope - sikarin.

Ei tiennyt impi Oolannin, kuinÂ’ oli laitansa,
kun Rosvo-Roope pestäväks’ vei hälle paitansa.
Yks’ nappi oli irti, hän ompeli sen kiinn’,
ja samalla hän ompeli sydämensä siin’.

Sai Roope viimein palkkansa: hän on nyt Suomessa,
ja jossain jokivarressa lie lossivahtina.
Hän lesken eessä nöyrtyi ja joutui naimisiin,
ja sillä lailla Rosvo-Roope hiljaa hirtettiin.