Ajatus harhailee mut silmät ei vaan mee kii
Muistot leikkaa esiin, hei feidaa ne siin
Ei ne leimaa meit niin et kummalki pysyvät arvet on
Vast nyt tajuun et oon sulle tarpeeton
Ikävä ikävä, sen takii mä valvon
nyt mitä mä tekisin, eteenpäin katson
Nyt vast on ny itekki tajunnu kaikesta enemmän
Ny heittäny paljon menemään, siks on vähemmän ny
Vihdoin käsittäny et sulta liikaa odotti
liikaa pakotti vaik varotti, otteen kadotti