IRC-Galleria

Vaikka se ei kotonani olekkaan, eikä edes rotta.

Ylermi niminen päästäinen kertoi minulle ja kaverilleni tänään elämästään Koivulylässä. Tiivistettynä tämän yksinhuoltajan elämään ei kulunt mtään sen erikoisempaa.

Hänen kolme lastaan, pojat Pelle ja Yrjö sekä tytär Ukulele, ovat kasvavia nuoria päästäisiä ja tietysti kovin rasittavia ja samalla rakastettavia. Yksin Ylermi jäi poikasten kanssa, emon heidät hyljättyään ja lähdettyä pölynimurikauppiaan matkaan (Ylermin ex-vaimo löysi paremman pesän pölypusseista).

Lupasin hänelle sanoa huomenet aamulla kun lähden kouluun. Sen siis teen.

Ja pitää kouluunkin lähteä...

Huoh.
Elämä vaan on niin rankkaa.

Sain eilen tietää, että elämäni valo, se suuri, aito ja oikea rakkus on pettänyt minut! Hetken jo luulin, että hän on ymmärtänyt minun olevan parasta mitä hänelle on tapahtunut tai tulee koskaan tapahtumaan, mutta nyt hän on luvannut viedä "sen toisen naisen" vihille...

Se kamala korppikotka on suunnitellut kaapaavansa minun armaani kesäkussa omakseen. On siis vielä muutama kuukausi aikaa käydä tuhoamassa sen noidan lemmenloitsut ja herättää aurinkoni huomaamaan, että minä se olen oikea, se ainoa kenen kanssa hänen pitäisi viettää lopuelämänsä!

Toivoa on siis vielä; siihen minä luotan ja siinä minä elän!