Maija mehiläisenä tuli pörrättyy eilen, vaikka olinki kiltti semmonen, enkä ees pistelly.. Pahemmin. Sain kivat todistukset (päättötokarin keskiarvo 8,8 khih) ja yo-tokarikaan mikkää huono ollu. Sain toki lahjoja ja rahhaa, viinaa, herkkuja, mielettömän määrän kukkia (maljakot varmaan loppu kesken) ja hyvvää seuraa.. Ja muistoja.
Aa nyt on käsissä ja kaulassa hoppeita blingejä ja kohta uus kamera. Mutsihan se korollaan tuhos eilen miun kuvausvehkeen, kaikella tarkotuksesa; mutsi ja iskä oli miettiny ostavasa miulle uuen kameran, miulla oli käyny omassa mielessään uus nohevampi kamera. Uus vempele on nyt oikkeesti sitten tulossa, jätetään tuo ruuvisa tiputtanu rottelo historian kirjoihin.
Koko vaara raiku kun humpat pauho pihamaalla hienossa säässä ja boolimalja tyhjeni sen minkä ehti. Suku on pahin, sukusodilta säästyttiin kuitenki kumman kaupalla, huh! Sää se on puhheenaihe paras..
Janica kyselee Raunilta, onko booli tujua, Rauni vastaa, että kylläpä tämä kiikku heiluu hyvin..
Kaiken huipennukseks olin rytmikonneen (samba-Piia) kaveri, jolla on nyt vähäse haikeutta på sätt och vis, kun kuulen vieläki pään sisällä Metan esittämän Maailma on sun -biisin ja Annan pyssäyttävät sanat. Siis ikävä on nyt jo näitä miulle tärkeitä ihmisiä, ettehän mee pois, elkää ikinä menkö.. Kaikki tuntuu nii lopulliselta. Jäähyväisiltä. Snif.
// KOS-kertomukseen ei oo vieläkään aikaa, hoppu on armoton..
Ja Pahatar; tuo kakussa oleva valkonen juddu ei oo pallo, vaan lakki ylhäältä katottuna ;>