IRC-Galleria

Jos oisin rohkea ja
luonteeni valoisa
ja puhuisin lempeämmin
kertoisin sullekin sen
kuinka onnellinen
sylissäs oisin ja lämmin

Ja kun sä katot mua
mä voisin punastua
niin mä oon sua miettinyt
ja kun sä pyydät mun numeroo
mä voisin sanoo joo
ja kaikki vois olla ihanasti nyt

Mut koska maireus on naurettavaa
mä sanon mua ei hei kuka tahansa saa
ja sä meet, ja niin on tärkeää
että kyyneleitäni kukaan ei nää
muuten ne kuvittelee
et sil on väliä
ne kuvittelee

Jos oisin viisas tai ees
suhteellisen sees
ja puhuisin selkeämmin
kävelisin pystypäin
sanoisin tää on näin
sylissäs mun oisi lämmin

Sä oot se joka saa
mut vavahtelemaan
niin mä oon sua miettinyt
ja kun sä pyydät mun numeroo
mä voisin sanoo joo
ja kaikki vois olla ihanasti nyt

Mut koska maireus on naurettavaa...

Ja ne jotka kaiken tietää
ne sanoo tuo on prinsessa Jää
se varmaan hileitä hengittää
ja se kaikesta selviää

Koska maireus on naurettavaa...

Onnen keiju
ole hyvä ja lennä, hyvä ja lennä
tee sun taiat
et äiti antaa mun mennä, antaa mun mennä
mä haluaisin kun jokainen muu menee
on meri lämmin ja hiekka kuumenee
Mä tiedän äidil' on minusta huoli
mutta kurjaa on jos ulkopuoliseksi jää

refrain:
Ja äidin silmät on sumeat jo
hän sanoo maailma on vaarojen karikko
se sama maailma siskosi vei
mä sanon viimeisen sanani ja se on ei
(2x)

Vuodet vierii
ja kun talo on raukee ja äiti on raukee
tytär riuhtoo lukkoo
mut se ei aukee, ei, se ei aukee
mikään ei tätä ikävää poista
hän on kohta jo kuusitoista ja hän
tietää, ettei taiat auta
hän huutaa "päästä mut ulos, jumalauta"

refrain

Ja yönä erään heinäkuun
tytär herää, pukeutuu
ikkunasta lähtee maailman pauhuun
toisessa huoneessa,
äiti suussaan tupakka nukahtaa ja herää pian kauhuun
ja hän huutaa, tytärtään huutaa
mutta tytär on kaukana ja lähellä kuuta

refrain

Tässä taas istutaan. Kuumetta on jonkun verran ja jotain maalailen. Juu...

Hohhoijaa... Onpa taas tullu istuttua vaan päivä telkkaa katsellen... ja tietty on tullu nukuttuaki... mitäköhän läksyä on tullu.. .______. Pitää kai kysyä joltain.. Hmm... no joo.

Laiva lähtee rannalle jää neito suremaan
pois matkaavaa
Kaihoisasti katsoo purtta kauas kulkevaa,
pois kulkevaa
Haaveissansa uskonut ei että armaan vie,
aaltojen tie
Meri matkalaisen, liian levoton kai lie, aavalle vie

Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa

Talvi saapuu neito huomaa merten jäätyneen,
ve’een jäätyneen
Jäitä pitkin laiva tuskin rantaan saapunee,
niin tuumailee
Jäähän hakkaan reiän josta reitin hälle teen
Tien hälle teen
Ettei polkuansa estä vedet viilenneet,
tien hälle teen

Rannallansa vaan, kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
Kun aallot onnen vain voi antaa

Tietään raivaa ulapalle, tietään kotiin rakkaimmalle
Horisontit kauas kantaa
Vaan ei enää löydä rantaa

Haaveissansa vaan kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan,
kun aallot onnen vain voi antaa
Laalalalaalalaala, laalaalaalaalaalaalaalaa,
laalaalalaalaalaaa, laalaalaalaa, laalaalaa

Onko oikeasti niin vaikea myöntää kaikkea mitä tuntee ja kaikkea mitä tapahtuu? Onko niin vaikea unohtaa asioita ja niin vaikea hyväksyä uusia? Onko oikeasti niin vaikeaa sanoa joskus "Minäkin olen täällä" kun muut sanovat? Ja sitten kun sen sanoo, onko niin vaikeaa olla tuntematta huonoa omatuntoa? Onko niin vaikeaa jaksaa päivästä toiseen, niin vaikeaa jäädä paikalleen? Onko niin vaikeaa irrottaa menneestä tai tarttua uuteen? Onko niin vaikeaa uskoa toisia ja uskoa itseä? Onko se oikeasti niin vaikeaa luottaa johonkin täällä ja niin vaikeaa olla luottamatta mihinkään? Niin vaikeaa unohtaa oma itsensä ja niin vaikeaa muistaa kuka on? Onko niin helppoa hukata oma nimi pimeään ja niin vaikeaa kuitenkin myös löytää se hämärän kätköistä?

Mutta mitä jos ei osaa myöntää ja olla? Mitä jos ei osaa unohtaa ja hyväksyä? Mitä jos ei uskalla sanoa ja olla tuntematta itseään sitten huonoksi kun uskaltaa? Mitä sitten jos ei jaksa päiviä mutta kuitenkaan ei jaksa pysähtyäkkään? Mitä jos ei osaa irrottaa vanhasta mutta ei myöskään tarttua tulevaan eikä olla välilläkään? Mitä jos ei osaa uskoa toisiin mutta ei myöskään itseensä? Entä sitten kun unohtaa itsensä eikä enää muistakkaan kuka on? Entä sitten kun hukkaa oman nimensä eikä löydä sitä etsiessään vaikkei oikeastaan loppujen lopuksi haluakkaan löytää sitä?

Mitä sitten kun tuntuu että on väärä joka paikkaan, jokaiselle, joka hetkeen ja joka muodossa, muttei silti pysyt myöntämään sitä täysin?

Tulin koulusta ja pelasin 5 tuntia ainaki Morrowindia. En oo puhunu tänään taas oikeen kellekkään kaverille ja joo'o... ._____. Pitäis ehkä hankkia elämä tai koittaa olla kiva ja kiinnostava tai jotain... ääh... .________. Ketä edes kiinnostaa..

Miksi minä olen tänään taas tällainen angstaava paska, sekä vaikea ja vittumainen ihminen? Huudan kaikille jotka uskaltautuu koputtamaan huoneen oveen, istun yksin pimeässä dataamassa ehkä kymmenettä tuntia tälle päivälle, olen ahdistunut ja tunnen itseni hyvin paskaksi ihmiseksi kun olen nyt tällainen ja muutenkin olen niin outo jotenkin tänne. Mistä täältä muka löytyy se rakko johon minä voisin itseni tunkea? .________.

Koitin jotain kaunista räpeltää...

Vois vaikka vaihteeks alkaa tehdä jotain järkevää ja olla vaikka vähän kauniimpi joskus ja koittaa ehkä vähän kivempiki olla. Vois vaikka moikata jotain tuntematonta joskus ku tulis kadulla vastaan ja vois ehkä sanoo naapurillekki päivää ku näkee sen eikä vaa nyökätä tai kävellä ohi. Vois ehkä koittaa osata tehdä jotain vaikka huomaiski aina että ympärillä on paljon ihmisiä jotka tekee sen saman nii paljon paremmin.

Vois varmaan unohtaa hetkeksi itsensä ja koittaa miettiä vaan muita. Vois vaikka heittää tikkoja taivaalle ja katsoa mihin asti ne lentää ja uppoaako ne jäiseen maahan vai jääkö vaan kyljelleen. Vois ehkä pitää turpansa kiinni joskus kun ei osaa puhua ja ahdistaa. Vois ehkä joskus kertoa miksi teki niin eikä vaan jättää toisia hiljaisuuteen miettimään sitä. Ja vois ehkä kuvitella joku päivä taas kerran että olis joku toinen paljon kivempi ja kauniimpi ja sopivampi.