IRC-Galleria

Miksi minä en saa näyttää persoonalta? :< Elämä pilalla

vastaa nimesi alkukirjaimella alkavilla sanoilla


Olen: kömpelö
Haluan: kunnioitusta
Minulla on: kaloja
Vihaan: "kivoja kavereita"
Pelkään: keskiyöllä :D
Kuuntelen: Karminea
Rakastan: kaikkia.
Minä aina: kärsin
Minä en ole: kiva
Soitan: kaikenlaista
En ole aina: kiinnostava.

1. Listaa asioita 10 eri ihmisille, joita haluat sanoa, mutta et uskalla.
2. Älä paljasta keitä he ovat.
3. Voitte kommentoida, mutta en saa vastata arvuutteluihinne. Nauttikaamme mahdollisista väärinkäsityksistä.

---

1. Olet ihana ihminen ja sinun juttujasi on mukava kuunnella. Oot ehkä yks ainoista ihmisistä jotka todella joskus viittii avautua mulle ja se on ihan jees. Mielelläni sua kuuntelen ja sun jutuissa auttelen. Oot ehkä yks parhaita ystäviä mitä mulla on.

2. Sä olet taitava, mukava ja kaikin puolin mahtava. Toivottavasti saat ihanan puolison joskus ja elätä elämäs loppuun asti onnellisena sillä aikaa kun ite kirjotan jotain angstisia teinikappaleita opiskeluaikana joita kukaan ei halua kuulla ja ajaudun rappiolle sinua ajatellen. Tai siltä tää tuntuu.

3. Sä olet kiva myös, mutta vähän liian erilainen. Mä pidän sua tärkeänä, mutten oo varma että tuleeko tästä kaveruudestakaan mitä ku sulla on nii kiire ja mietit koko ajan ettet haluis olla yksin.
Sä ansaitsisit todella jonnkun...

4. Miksi sä teit sen..?

5. Miksi sä lopetit puhumasta mulle? Mä välitin susta...

6. Sä olet jännä persoona. Kiintoisa, älykäs ja mieleenjäävä. En oo koskaan todella tuntenu sua... mut joskus kai tunsin edes vähän. En usko et oon ikinä ollu sulle mitenkään tärkeä, mutta joskus mä sua kyyläilen ku sä oot nii omanlaises tyyppi. Sun lausahdukset saa mut joskus ajattelemaan elämää ja muuta vastaavaa. Suhun vois olla kiintoisaa tutustua, tai sit ei.

7. Haluaisin olla kuin sinä. Sä osaat soittaa, laulaa, säveltää... Just niin täydellinen. Oot kauniskin omalla tavallas - Suomalainen tyttö ihan ulkoisesti, mutta sun kasvot loistaa silleen. Oot nii sisältä kultaa ku oot aina pirtee ja ilonen. Mä haluaisin olla semmonen - oma itteni ihmisten seurassa. Hauska ja kiinnostava. Mut ku en mä ole. Mä olisin sulle kateellinen jos vaan voisin, mut sä oot sen yläpuolella. En mä pysty olemaan sulle kateellinen ku oot noin mukava ja muuta. Toivotan sulle onnea elämässäs.

8. Oot mulle läheinen ihminen. Vanhemman puoleinen ja oot aina ollu mun elämässä ihan pienestä asti. Sä oot väsyny ja turhautunuki. Mun pitää alkaa tekemään enemmän sun hyväkses ja auttamaan sua, vaikka tähän asti oonki ollu sivussa. Musta on tuntunu että oon ollu liian väsyny sun auttamiseen, mutta ei tää näinkään toimi. Anteeks...

9. Mä toivoisin että sä voisit edes joskus sanoo mulle yhdenkin kiitoksen... Mä haluaisin tuntea että sä välität musta ja että mä kelpaan sulle tämmösenäni. Että et vaatis multa täydellisyyttä. Aina lisää. Oot tärkee vaikken aina huomaa sitä tai osaa ikävöidä sua kun oot kaukana. Silti oot tärkee.

10. Mä tahtoisin olla sulle se oikee, mut ku en mä oo. Mä en halua satuttaa sua ja haluan pitää susta silti huolta, vaikka mikä tulis. Oot kokenu kovia ja mä tiedän sen. Oot menettäny monta ystävää, mut anteeks ku mä en ole se jota sä etsit. Mä koitan olla sun ystävä ja auttaa sua ja vaikka sanot mua joskus enkeliksi nii en mä sitä ole. Oot tärkee.

Unelmia ja Haavoja

Pöytiin, seiniin kirjoitin elämän tarinat mun
Kun kukaan kuunnellut sittenkään
Ei koskaan
Tyhjiin korviin kaikuivat vain lauseet unohdetun
En enää uskonut itsekään
Koko roskaa

Tässä on helpompaa kun mun unelmat
Silmissä seisot mun vierellä noin
Niinkuin salaa mä toivoin

Rakkaus puuttui päätin jo sen että välitä en
Enkä itkisi elämää
En koskaan
Niin paljon muuttui luovutin kaiken sun käsiisi sen
Illan jälkeen sain hengittää

Tässä on helpompaa kun mun unelmat
Silmissä seisot mun vierellä noin
Niinkuin salaa mä toivoin
Mua helpottaa nään mun haavat sun haavoissas
Täytyikö sen mennä niin
Mun tuskalla sut kruunattiin
Kun toisiimme kii tartuttiin

Tässä on helpompaa kun mun unelmat
Silmissä seisot mun vierellä noin
Niinkuin salaa mä toivoin
Mua helpottaa nään mun haavat sun haavoissas
Tuskalla sut kruunattiin
Mä tartuin sun ristiin


Ei ehkä ihan sovi mutta... kuitenki yleensä tommosten juttujen tekijät kuten tuol Kauhajoella nii niil on ollu tietyl lail kai paha olla... Eli siks tää. The Rainia... Voimia omaisille...

Mikä vika on esim. 4 tai 6vuoden ikäerossa? Onko se muka niin kauhea ikäero? Jos joku 15vuotias seurustelee 19vuotiaan kanssa ja se on ihan OK nii miks sit siihen kaks tai kolme vuotta lisää olis muka nii kamala? O_o Joskus mä en ymmärrä ihmisii...

15vuotiaissa pojissa pännii varmaa eniten se matkimisvietti. Yks apinoi ja kaikki tekee peräs ja koko hommasta tulee jotain Seuraa Johtajaa -leikkiä. Yksilöinä ne voi olla ihan OK, mut siis... jotenki se lapsellisuus ärsyttää. Tai se et pitäis olla massaa.

20vuoden iässä on ehkä jo jonkun verran osa itsenäistynyt (toivon mukaan) ja apinointikin jäänyt vähemmälle. Kyllä - varsin suppea kanta tällä kertaa esillä. Mutta toki tämä yleensä toimii myös tyttöjen kohdalla. Tietty tässä pitää huomioida myös yksilöerot. Eivät kaikki nyt sentään apinoi (luojan kiitos).

Miks ihmiset ei voi olla omanlaisiaan vaan pitää matkia toisia? O_o Kaikki kaipaa hyväksyntää - miksei siis ihmiset anna sitä toisilleen? Siks porukkakin apinoi ku halutaan hakea sitä hyväksyntää ryhmältä, halutaan kuulua jonnekin. :/ Olis kyl paljon kivempi jos kaikki olis omia persoonia... mut no. Kaikkeahan ei voi saada.

Koetapa estää teinityttöä rakastumasta,
morsianta häiden aattoiltana ahdistumasta
Koetapa estää mua sinuun tarttumasta

Koetapa saada puli pyhyydestä juopumaan,
läski lapsi suklaapatukastaansa luopumaan
Koetapa saada minut susta irrottamaan

[Chorus:]
Roikun sinussa kuin hirsipuussa,
kielon kukkia suussa ja vailla huolta
Roikun sinussa kuin hirsipuussa,
koiranpentuna luussa, voi mielipuolta

Koetapa estää järjen valoani sumentumasta
yössä Mikonkadun sinun syleilyysi jonottamasta
Koetapa estää mua sinuun hukkumasta

[Chorus]

Kohta minä olen katki, pian olen poikki,
jos vene ei valmistu ja naulat kaatuu jokeen

[Chorus]x2

http://www.youtube.com/watch?v=KMM3KEdN-Hs


Hmp...

Katri sanoo:
hmmm...
Katri sanoo:
olis aika siistii jos olis silleen..
Katri sanoo:
et on tietyt ihmiset
Katri sanoo:
jotka syntyy aina uudellee
Katri sanoo:
siis yhteen aikaan
Katri sanoo:
et on jotkut jotka syntyy aina 80luvul
Katri sanoo:
ja yhet jotka syntyy aina 90luvul
Katri sanoo:
jne
Katri sanoo:
ja sit aina ku kuolis syntys uudestaa sinne 90luvulle
Katri sanoo:
toiseks tyypiks
Katri sanoo:
sillee et aika olis tavallaa päällekäin
Katri sanoo:
silleen ku jossai harry potter ja azkabanin vanki jutus
Katri sanoo:
et vois törmätä vaik itteensä
Katri sanoo:
yms.
Katri sanoo:
mut ei käsitä sitä
Katri sanoo:
eikä tajuu et puhuu itellee


Mahtavia mietteitä taas Katri (Y)

"Me salaa tavattiin, uskoin mä ihmeisiin
Tunsin jotain paljon suurempaa
En odottanut kuin huomiseen, sanoin: sua mä tarvitsen
Löysin viereltäin rakkauden
Kunnes tunsin haavat heikkouden

kertosäe:
Näen silmissäin vuotavan kyyneleen
Putoavan mun tyhjään huoneeseen
Ei mikään ei palaa
Ei mikään ei palaa ennalleen

Kaikki muuttui niin,
Uskoin sun valheisiin
Tunsin pohjan altani katoavan
Sain kokea kaiken vääryyden,
sisällä hauraan ihmisen
Mietin yksin ikävöiden
miksi sinua silti vain ajattelen

kertosäe

Tyhjät seinät ympärilläin
Yritän jatkaa yksinäin
Toivon jonain päivänä sun kuvas haihtuu mielestäin

kertosäe (2x)"



No lol - lankesin laittamaan. Tuiskusta nyt en tykkää mut kylhän nää kappaleet ja sanat menee. Ihan hyvii, mut eihän musiikillinen osaaminen edellytäkään hyvää luonnetta...

Mä lähdin kaupunkiin, olin jo soittanut,
läpi pari frendii, ja pohjii ottanut,
hyvä fiilis, ei mitään kiirettä,
meit oli neljä, odotettiin viidettä,

aloitettiin ilta lähiöbaarista,
mul ei ollut ikää, mut ne ei sitä aavista,
pari mimmii, vähän meit vanhempii,
tarjosin niille kuoharii saavista,

alettiin siirtyy pikkuhiljaa keskustaan,
baarist baariin, välil taksiin mustaan,
mul on tapana tarjota mun pojille juotavaa,
kukaan ei mieti jääks huomen saatavaa,

me kaadettiin vaan, hyvä fiilis jatkui,
oltiin semi-jurris, kympeist tuli satkui,
mut sit mä näin, joku riitaa haastaa,
mä lähdin juokseen, tilanteen rauhottaan,

Miehen kaatuvan yössä mä nään,
sammuu lyhty nyt yön hämärään,
verilammmikko alla tän pään,
joku kuolee nyt taas ikävään,

keskel tappeluu, olet vainaa,
toinen jätkä toista maahan kurkust painaa,
se ei saa henkee ja naama sinertää,
toinen kaivaa taskust jotain kättä pidempää,

sit mennään, mä heitän sen jätkän siit päältä,
mun frendit kattoo koko hommaa etäältä,
ja täältä, täält lähtee,
krav maga, mä tunnen tätä scenee,

nyt tää kova jätkä, nousee pois maista,
silt näköjään puuttuu puolet ylähampaista,
mä huudan sille, anna jo olla,
lähe nyt kävelee, ihan suosiolla

se huutaa mulle, mä sain puukosta,
mä sanon sille takas, ettet vittu kosta,
mut samalla mun takaa, se uhri nousee,
enkä huomaa mitään, kun keskityn tähän toiseen,

chorus

se tulee mun takaa, ja joku huutaa,
varo sil on puukko, tää ei oo mitään fuulaa,
mut ennen ku ehdin varoo, se tulee muhun kiinni,
ja iskee sen puukon keuhkon läpi sydämeeni,

se ei lopeta siihen, vaan iskee naamaan,
terä viiltää syvään, näit ei pysty paikkaamaan,
mä kaadun maahan, hengitys salpautuu,
sydän ei syki, vaan se kivust pakahtuu,

mä nään viel hetken, nyt äänet hiljeni,
kaikki sumenee, kun veri valuu silmilleni,
kipu on poissa, millään ei oo enää välii,
kaikki salaisuuteni pysyy sisälläni,

mä tiedän sen nyt, kun olen poistunut täältä,
ja katselen tät juttuu, kaukaa etäältä,
mä kuolin turhan tähden, vaik kaikki meist lähtee,
välil mietin miks, ja minkä tähden,

Olipa kerran tyttö. Hän ei ollut pieni, eikä iso, ei aikuinen, eikä enää lapsi. Kerran tuo tyttö istui ikkuna laudalla katselemassa pimeää yötä. Salamat halkoivat taivasta, vaikka jyrinää ei kuulunutkaan, eikä sade hakannut kattoa.

- Kaikilla muilla on onnea. On ystävät, oma kulta ja koti, ja niin tyttö päätti löytää oman onnensa.

Kun aamu valkeni ja aamukaste nousi usvaksi ilmaan, heräsi tyttö ja pakkasi laukkunsa täyteen tavaraa. Orpokodin pöydälle hän jätti lapun, jossa luki: "lähdin onneani etsimään." Sitten tyttö juoksi laukku kainalossaan ja takki olallaan ulos ja lähti matkaan onneaan etsimään.

Ensimmäisenä tyttö törmäsi tähteen. Se oli tippunut taivaalta öisessä ukkosessa salaman osuessa siihen. Tyttö pysähtyi tähden luo ja kysyi siltä: - Tähti! Taivaaltako olet tippunut?

- Taivaaltapa taivaalta. Salama osui minuun ja tipahdin tänne, enkä pääse takaisin. Voisitko sinä auttaa minua, että pääsisin taas sisarieni luo? He ovat kai jo huolissaan minusta, tähti kysyi.

- Miten minä sinut pystyn taivaalle heittämään? En ole niin vahva että jaksaisin heittää sinut. Enkä osaa lentää ja kantaa sinua takaisin paikallesi, tyttö mietti.

- Jos nostaisit minut tästä ja sitoisit rikkinäisen siipeni. Kun se parantuu, voin taas lentää taivaalle sisarteni seuraan, tähti sanoi ja tyttö sitoi sen kullanhohtoisen, pienen siiven nenäliinallaan.

- Kiitos! Voinko mitenkään auttaa sinua? Tähti kysyi kiitollisena.

- Olen etsimässä onneani. Tiedätkö mistä sen mahtaisin löytää? Tyttö uteli.

- Ei, enpä taida. Onnensa jokainen löytää itse. Toisilla se vie päivän, toisilla vuoden, toisilla kauemminkin. Toiset etsivät sitä, toiset eivät. Toiset löytävät onnensa, toiset hukkaavat. Sen kuitenkin sanon, että olet menossa oikeaan suuntaan, tähti virkkoi ja jäi parantelemaan siipeään.

Niin tyttö jatkoi matkaansa, kunnes törmäsi isäntään hevoskärryineen. Isäntä oli pysähtynyt vaunujen viereen ja katseli surkeana sadatellen vaunujaan piippua poltellen ja likaisilla käsillään ympäriinsä hosuen. Tyttö pysähtyi ja kysyi isännältä: - Mitä on sattunut, kun noin surkealta näytätte? Onko hevosenne sairastunut, vai mitä on käynyt?

Ja niin isäntä vastasi: - Ei ole hevoseni sairastunut, mutta kärryistäni hajosi toinen rengas. Minulla on reuma, niin etten oikein pysty hyvin kävelemään ja korjaukseen tarvittavat tavarat ovat vajassa kilometrien päässä.

- Minä voin hakea korjaustarvikkeenne teille! Kertokaa vai mistä minä ne löydän ja tuon ne teille, tyttö lupasi auliisti ja lähti saatuaan tarvittavat tiedot. Puolen tunnin päästä hän palasikin mukanaan tarvittavat välineet ja kärry saatiin korjattua kuin uudeksi.

- Kiitos! Miten voinkaan korvata tämän neidille? Isäntä kysyi kiitollisena.

- Olen onneani etsimässä. Ystävän olen jo löytänyt, mutta koti puuttuu. Tietäisittekö hyvää paikkaa kodiksi? Tyttö kysyi ja sai Isännältä iloisen nyökkäyksen.

- Koti on siellä missä ystävätkin ovat, niin minä sanon sinulle tyttö. Etsi ystäväsi ja tärkeimmät ihmiset.

Niin tyttö jatkoi matkaansa, kunnes törmäsi poikaan, joka istui tienpenkalla oljenkortta pureskellen. Pojan ilme oli niin murhaava, että tyttö oli varma, että maitokin olisi hapantunut sen nähdessään. Niinpä tyttö pysähtyi ja kysyi: - Mitä on sattunut, kun noin murheissasi olet?

Niinpä poika vastasi: - Lähdin onneani etsimään, mutta hukkasin sen. Kaikki ystäväni kaikkosivat kun olin niin ilkeä heille ja tein koko ajan kepposia. Nyt en enää tiedä mistä voisin löytää uusia.

- Voi! Minäkin olen onneani etsimässä! Minä voin olla ystäväsi - tule, tule! Ja niin tyttö ja poika lähtivät yhdessä kulkemaan.

Ja näin jatkui. Tiellä tuli vastaan vaikka mitä kulkijaa. Uusia ystäviä ilmaantui ja he kulkivat päivästä päivään yhä pidemmälle tietä pitkin, kunnes tulivat viimein tien päähän, jossa seisoi punainen, pieni mökki. He astelivat sisälle mökkiin ja katselivat sitä hetken, kunnes asettuivat taloksi. Kauan he eivät kuitenkaan siellä saaneet olla, kun vihainen miehen ääni huusi: - Tulkaa ulos sieltä pahaiset! Toisten mökkiä sotkemasta!

Niin poika ja tyttö tulivat ulos, mutta kun mies näki heidät, alkoi hän pyydellä syvästi anteeksi huutoaan.

- Mutta sinähän olet se tyttö joka minua autoit vaunujeni kanssa!

Juttu muuttui ystävälliseksi ja kun ilta viimein saapui, sanoi Isäntä, että he saisivat pitää mökin ja jäädä sinne asumaan, jos vain tahtoivat ja niin he tekivät. Muutama päivä myöhemmin, istui tyttö ulkona portailla, kun poika tuli hänen viereensä istumaan ja kysyi häneltä: - Miksi sinä aina illalla katselet tähtiä?

Tyttö vastasi: - Minulla on ystävä. Taivaalta tippui kerran tähti sinä päivänä, kun lähdin ja minä autoin sitä. Se meni takaisin taivaalle ja olen miettinyt siitä lähtien milloinkohan löydän onneni.

Poika oli hetken hiljaa ja nosti sitten kätensä tytön harteille katsoen hänkin tähtiä, kun samassa yksi tähdistä erkani muista ja tippui taivaalta pihamaalle. Ihmeissään tyttö pomppasi pystyyn ja syöksyi tähden luo, huomaamatta pojan harmistunutta ilmettä. Kauas ei kuitenkaan poika ehtinyt, kun tyttö tarttui hänen kädestään kiinni ja kiskoi tippuneen tähden luo.

- Tässä on se tähti jota minä autoin! Tähti, tähti! Sano olenko löytänyt onneni! Sinä varmasti tiedät sen, että olenko! Tyttö huudahti.

Ja tähti kysyi: - Oletko löytänyt ystäväsi, kultasi ja kotisi?

- Ystäväkseni sain Isännän ja sinut, kultaniki olen löytänyt ja hän seisoo vierelläni, mutta olenko löytänyt kotini... Olenko? Tyttö uteli.

- Koti on siellä missä onnesi on. Koti on siellä missä ystäväsi ovat. Koti on siellä missä sinulla on hyvä olla. Oletko siis kotona? Tähti kysyi.

- Onneni on täällä, ystäväni ovat täällä ja kultanikin... tyttö mietti.

Tähti hymyili ja totesi: - Sitten sinä tosiaan olet kotona. Koti on siellä missä sydämen on hyvä olla. Onni on siellä myös.

Ja niin tähti palasi taivaalle, tyttö jäi asumaan pojan kanssa mökkiin ja heistä tuli pari, isäntä eli loppu elämänsä heidän ystävänään ja tähti katseli kaikkea tätä taivaalta joka yö hymyillen itsekseen. Kerran tätä kaikkea katsellessaan se kuiskasi: - Vaikka sisareni ovat kauempana ja näkevät enemmmän kuin minä, niin silti olen tyytyväinen tähän. Maailma on suuri, kuten pahuuskin, mutta se onni, mikä tuossa pienessä mökissä asustaa, on vielä sitäkin kaikkea suurempi.