Kerro mulle mite muka pystyis unohtaa,
miten tää tulee välii tää on vaan runoutta.
Meil oli hetkemme ja lupaan muistaa ne.
Kuva meis yhdessä
tauluun ikuistan sen.
En pyydä maailmaa sulta tai kuuta taivaalta.
Mä oon sua varten tääl
seison täs paikalla.
Jotain niin painavaa,
kun en sua pois päästää saa.
Vuodet vaan vierii ja mietin millon sut nähdä saan.
Mut se ei taida tapahtuu.
Miten uskallan enää kehenkään rakastuu.
Muistot palautuu, tie mun edes avautuu.
Päämäärä tunteille on enää avaruus.
Koksa sä oot muisto, kuva mun silmissä.
Etkä sä hymyile vaan söpösti irvistät
ja se on ainoo hyvä asia täl filmillä.
Mä oon sune ja tyttö sä oot tähti.