tämän tekstin aloitan ilolla ja suurella nautinnolla kirjoittamaan perjantai päivä 19.8.2011 aurinko paistaa ja hivelee tummia hiuksiani ihan kuin tuuli yrittäisi kuiskata jotain asiaankuulumatonta korvaani syksyn ensi lehdet ovat tippuneet jotka viestittäen tulevasta talvesta ja tuota asiaa samalla ilmoittaen että aikansa kutakin itse olen odottavaisin mielin odottamassa koska pääsee a kodille päihdekuntoutukseen jonne lähden hyvillä ja varautuvalla mielellä olen nauttinut kesän jokaisesta aurinkon säteestä ja jokaisesta sadepisarasta jotka ovat pärskähtäneet naamalle kuin mälli ikään pitkän tauon jälkeen valmistaudun kovaa ja suurella todennäköisyydellä myös ottamaan vastaan kylmät pakkaset ja lumisateet mitkä todennäköisesti talvella ovat minua vastassa mutta nyt kuitenkin taistelen tulevaa puhuria ja luoteistuulta vastaan ja yritän ottaa ilon irti elämän pienistä iloista aurinkoinen ja iloinen on mieleni tällä hetkellä ja ei muutakun hopeista kuuta ja ETEENPÄIN.
1 Olemmeko ystäviä?. 2 Koska ja miten tapasimme? 3 Oletko ihastunut minuun? 4 Pussaisitko minua? 5 Kuvaile minua yhdellä sanalla 6 Mikä oli ensivaikutelmasi minusta? 7 Oletko edelleen samaa mieltä? 8 Mikä muistuttaa sinua minusta? 9 Miten hyvin tunnet minut? 10 Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan? 11 Aiotko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?
sä et koskaan tule olemaan yksin. sua on aina seurassa jotain muuta vahvempaa kuin sinä... mutta sinä et tiedä siitä. elät kokoajan peläten sitä että joku on olemassa. mutta mikä, se jää sulle päähän kuin lekalla lyöty kivi...
mä istuin hiljaa sägyn vieressä. koko huone oli hiljaa ei kuulunut kuin jääkaapin surina. mietin hiljaa mielessäni. joko tähän on tultu ett yksinäisyys voittaa hiljaisuuden...
se on sitte tämän viikon ensimmäinen perjantai.. vähän pakkasta siellä yrittää olla mutta näillä mennään. eihän se oo sitte muuta kun hopeista kuuta ja viikonloppua päin perkele....
no nyt on tännekkin liitytty ja tottakai jimpan avustuksella eihän tätä ite ois koskaa aikaiseksi saanu tai edes osannut mutta täällä ollaa perkele.