IRC-Galleria

Eilen oltiin neuvolassa kuukausi-käynnillä. Poitsulla painoa 5170g ja pituutta 57,4cm, että hyvin on maito maistunu, vaikka mulla siitä epäilyksiä olikin. Itellä myös paino tippunu kaksnumeroisen luvun verran, saman verran ko vielä putois, ni hyvä olis. Kunhan pääsee ostaa uudet lenkkarit ja juoksee, ni eiköhän se siitä..
Eilen myös kaasoni sai poitsun, pari viikkoa etuajassa. Nyt on sitten leikkikaveri tiedossa. Ikäeroa vajaa kuukausi, saman verran mitä mulla ja kaasollani:). Noita leikkikavereita tuntuu sitten kyllä riittävän, onneksi.

Tänään laskettu aika, mutta aika hiljasta on. Voihan tää vielä tästä muuttua..:) Iltapäivällä lääkäri, kait sitten saa jotain painoarvioo ja muuta tietoo. Ei kyllä pinnasänkyhoitopöytä-yhdistelmä oo valmis, joten Matilla kyllä riittää vielä puuhaa. Se raukka on nyt opiskelees ja sitten ens yöks taas töihi ja tosiaan se projekti pitäs saada valmiiks..Ja kait sitäkin tää tilanne jännittää ja ressaa..
Kaikkeista ärsyttävintä on, ko koko ajan joku kysyy, eikö vieläkään, no joko. Kyllä me sitten kerrotaan, Oikeesti! Sanottiin kyllä Matin veljen vaimolle, ettei laiteta yhtään viestiä sairaalasta, tullaan sitten vaan kotiin ja ilmotellaan, ettettekö oo vielä huomannu mitää..;) Ei kai me nii voida tehdä. Vai voidaanko?;)
Olis kiva lähteä sinne Kuortaneelle KLL:n SM-kisoihin, mutta pakko jättää väliin, kun tää tilanne on epämääränen. Kyllä ne prolaiset pärjää.. vaikka ilman tuloksia. Eipä tässä vaiheessa kautta oo enää niin välii. Huipputyyppejä kuitenkin, kaikin puolin, kaikki! <3
Katotaa nyt sitten miten ämmän käy. Ja kipu on vaan tunnetila..:)

Alkaa olla tylsää vaan maleksia kotona. Tv ei juurikaan tarjoa mitään, eikä täällä netissäkään jaksaisi koko aikaa roikkua. Mies on jatkuvasti töissä (mikä on rahan tulon kannalta erittäin hyvä) tai tekemässä pinnasänky-hoitopöytäyhdistelmää, jollainen löydettiin asuntomessuilta, mutta jonka hinta ei sitten sopinut mein rahapussille. Nyt on hinnaksi tulossa kolmasosa alkuperäisestä..:)
Kovasti en jaksa enää urheilla, joka päivä kyllä yritän kävellä ja jumpata ja venytellä, jottei jalat kramppaisi öisin. Nukun kyllä huonosti, kaveri on kova riehumaan, erityisesti aamu neljän ja kuuden välillä. Enkä sitten oikeen saa enää unta.

Jotenki irrallinen olo, kun on tottunut opiskelu- tai työyhteisöön. Ei vaan osaa olla tekemättä mitään. Kai nämä muutamat viikot tässä soljuu, sitten sitä tekemistä riittää loppuelämäksi..:)

Tänään oli se sokerirasitustesti. Kädet ko narkilla, ko molempia sohittiin. Eikä se litku mitää hyvää ollu, mut kyl sitä janoonsa joi.
Tänään alko myös viiminen viikonloppu noitten kullannuppujen opena. Enää ens viikko ja sit se on ohi. Ikävä tulee. Iso ikävä<3. Nyt jo haikee olo ja kyyneleet pakkaa silmiin..mistähän johtuu..