Tuskin tunnen häntä ja
kuitenkin
tulin häntä tapaamaan
Hän on niin kovin kaunis
vieläkin
kun kääntyy minua
katsomaan
Tämä yö on minulle
viimeinen
kuulen hänen sanovan,
olen sairas ja väsynyt
ihminen
ja siksi lähteä haluan
Sinä tiedät jo jotakin
elämästä
jotain tiedän minäkin
Kun vain uskallat lakata
pelkäämästä
paratiisin saat takaisin
Hän vielä jatkaa kyynelet
silmissään
sanaa jokaista painottaen
Hän pitää kättäni tiukasti
kädessään
ja sanoo silmiin katsoen:
En kadu ketään niistä,
joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin
Sillä aina kun ihmisen
lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni
varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin
Hänen katseensa sammuu,
hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa
Siinä samassa silmiä
häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa
Kun jälleen katson häntä,
hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
Ja linnun siipeä puhtaan
valkoista
minä pidänkin kädessäin
Lintu nousee ja lentoon jo
lehahtaa
minä paikalle yksin jään
Hahmo taivaan korkeuksiin
loittoaa
huone humisee tyhjyyttään
Istun hiljaa vielä ja
muistelen
hänen viime sanojaan
niitä puoliääneen
toistelen
kun hän on mennyt
menojaan:
En kadu ketään niistä,
joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
Itken kaikkia niitä,
joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin
Sillä aina kun ihmisen
lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
Mutta jos itseäni varjelin
ja säästelin
heti eksyin ja palelin