istun yksin sänkysi reunalla
vältteleviä katseita
välittömiä sanoja
hiljaisuus oli kiusallista
aivan liian tavanomaista
en ikinä halunnut mitään sellaista
niin suuresti haavoittavaa
kiusallista hiljaisuutta
joka auki repii haavoja
riistää se mieltä
ja sydäntä juuri sisimmästä sieltä
silmiin niin kirkkaisiin
puhtaan vihreisiin
osuu valo auringon
kirkas ja lämmin
heijastaen kasvoille sateenkaaren värit
kyyneleet saivat ne auringon kanssa aikaan
nuo värit.
Saavut luokseni
ja näet kasvoni
istut viereeni katsot minua silmiin
ja pian huomaan
että jaat oman sateenkaaresi kanssani
kuiskaat 'anteeksi rakkaani'.
(c) Shiroi