Minuun sattuu.
Käteni ovat haavoilla, veressä.
Ruumiini turmeltuu, tiedän sen.
Kipu, tuska ne, yhdessä ne kasvavat sisälläni.
Ne haluavat tuhota minut.
Tuhota kokonaan, lopullisesti.
Vähän kerrallaan, huomaamatta.
Kohta minua ei enää ole.
On vain pieni nuoren tytön ruumis, sinertävä ja hajalla.
Ihmiset ympärillä ihmettelemässä, mikä saa tämän aikaan.
Viha, viha itseä, elämää, ehkä maailmaakin kohtaan.
En pysty, enkä jaksa.
Parempi vain jos katoaisi eikä tulisi takaisin.