Lähtösi jälkeen tämä paikka
ei ole enää entisensä...
sillä nyt tämä kaikki
vasta työnteolta tuntuu!
Niin äkkiä lähdit sä luotamme pois,
emme vielä sua antaneet ois.
Jätit sydämiimme tuskan,
suuren surun ja ikävän.
Itkua tuhertaen,
muistoja muistellen.
Haluamme antaa sinulle,
juhlasi viimeisen.
Olit osa mua, nyt on niin ikävä sua.
Samoilen tuttuja metsiä, merta ja järviä.
Yhteisiä paikkoja nuuskin,
katson aurinkoon ja aaltoihin.
Tuulen vietäväksi huudan kaipauksen,
lohduttaa se hetkisen.
Sileää kiveä silitän,
vihreää sammalta nyrkissäni puristan
ja puun runkoon
kyyneleeni hukutan.
Taivasta tuijotan, tähtiä vaadin
kertomaan, että sulla hyvä on.
Sydämessäni myrskyää,
tarkoitukseen täytyy silti yrittää.
Toivottavasti oot paikassa lämpimässä,
sylissä turvallisessa.
Toivon etten ikinä unohda
lämmintä ihoasi. Kiitos että sain
pitää kiinni kädestäsi.
Ystävyytemme kauan kesti,
unohtaa sitä ei voi milloinkaan.
Monta iloista hetkeä siihen liittyi
ja monta kertaa lohtua se pimeään loi.
Itkettiin, naurettiin, mietittiin ja hiljaa oltiin,
mutta kertaakaan ei riidelty väiteltiin vain.
Nyt joudut lähtemään, mutta en jää itkemään.
Olet aina täällä etkä lähde pois mielestäin koskaan.
Kun katson järvelle, näen kuinka järvi kimaltelee kauniisti.
Kun katson järvelle, näen monia monia vesipisaroita.
Kun katson järvelle, näen monta kaunista asiaa,
mutta kun katson järvelle, en näe sitä mitä kaikista eniten haluaisin, sinua.