Hassua...aikasemmin en juurikaan pitänyt suomenhevosista (rauhalahden varsinkaan), nykyään taas suuri osa suosikeista "löytyy" suomenhevosista (herra laiskiaista lukuun ottamatta :P). Jotenkin niiden kanssa vaan kolahtaa :D, ei tarvitse alussa hampaat irvessä tapella johtajuudesta eikä ne pyri temppuilemaan joka välissä. Ja vauhtia löytyy, herra laiskiaista joutuu ratsastamaan paljon enemmän eteenpäin.
Eilen ratsastin eräällä vanhalla tutulla suomenhevosella - Pojalla. Oli taas aivan mahtava tunti ja Poika oli äärimmäisen ihana. Harjoteltiin eilen tahtilajisiirtymisiä, sinällään simppeli tunti. Sai keskittyä istuntaan ihan kunnolla ja ajatuksen kanssa. Lopputunnista ei tarvinnut kuin jännittää vatsalihaksia, niin Poika lyhensi askelta :P. Lisäksi sillä on mukava istua.
Jarvilla tosin (eräs toinen suomenhevonen) on aivan mahtava laukka. Se on sellanen pidempikarvanen, tosi jyhkeeselkäinen herra, jolla on tosi pehmeet askeleet! Vaikka se laukkais miten kovasti tahansa, sen selässä on helppoa ja pelotonta, istua eikä kovaa vauhtia meinaa huomata. Se on just sellanen hevonen, jolla haluais laukkailla vain suoraa niittyä pitkin kiitolaukkaa ilman määränpäätä :P.
Thaimaassa haluan kyllä ratsastaa hevosella rantaviivaa pitkin aamuautingossa tai auringon laskun aikoihin :D