IRC-Galleria

Päivä pulkassa. Jos tää nyt häipyis vaikka salille kuluttamaan ne energiat, mitkä tuli kahdesta lautasellisesta tiramisu-leivosta työpaikkaruokailussa :D. No joo, se aika kuukaudesta, että tuntuu, et vois syödä mitä vaan ja kaikki vaan haihtuu jonnekin.

Ja sitäpaitsi, salilla rankka päivä tänään, pitää syödä hyvin että jaksaa ;).

Lisätutkimuksia luvassa tiistaina, tulokset tulee loppuviikosta. Että näkee sitten, onko mitään vai ei.

Salille ja laulamaan. Huomenna on tunti. Tai kirjastoon vielä tänään, ainakin yhdet nuotit pitäis saada. Ja nukkumaan ajoissa.

Mutta jos tää nyt lähtis...?

Tuli muuten mieleen, kun selailin nuita thaimaan kuvia ja muistin, miten kovasti sielläkin hakeuduin kaikkien elikoiden puoleen. Olen ollut tällainen tai vieläkin vinksahtaneempi lapsena :D.

Katottiin viikonloppuna kotivideoita, kun käytiin vuosina 91-92 norjassa ja ruotsissa matkailuautolla sisarusten ja porukoitten kanssa. Mukana oli sitten videopätkiä myös kyseisten vuosien juhannuksista, sukulaisten yo-juhlista yms. kekkereistä...

Eräässä pätkässä oltiin äitipuolen veljen pojan yo-juhlissa isolla maatilalla, jossa oli paljon kaikkia elikoita. Pihalla juoksenteli kissa ja kun äkkäsin sen, menin tietysti heti luokse ja yritin silittää ja vaikka mitä (olin jotain 5-vuotias). Kissa ei tietysti tykänny siitä kun olin koko ajan paijaamassa ja yritti päästä karkuun, minä perässä. Kissa juoksi sisälle taloon, minä seurasin sitä ja pistin oven kiinni ettei kissa pääsis enää ulos karkuun minua :D. Se pääs katonrajaan piiloon, seurasin tikkaita pitkin perässä, mutta en enää tavoittanu kyseistä kissaa.

Innostuneena kiipesin tikkaat alas ja aloin hyvin vilpittömästi selittämään isälle, että: "Äsken kun te ette ollu täällä, minulla oli sylissä yks toinen kissa joka oli tosi kiltti ja mukava. Se ei tehny yhtään mitään, kun ehkä pikkusen vaan hipas silleen kynnellä. Mutta se oli tosi kiva kissa!" :D :D

Olin tietysti pitäny kissaa ikuisuuden sylissä, enkä olis halunnu päästää pois :D. Mutta joo, muistan, että olin ihan hulluna eläimiin. Olen kuulemma vieläkin Teemun mukaan :P.

Rutiininomaisesta työhöntulotarkastuksesta onkin tullut jotain muuta. Verikokeissa ja muissa on todettu eräitä kummallisuuksia, joiden takia tänään pitää mennä käymään uudestaan paikan päällä. Ei mitään hengenvaarallista, mutta kuitenkin "vakavasta" asiasta on kyse.

Tänään tosiaan saan tietää vähän enemmän. Hiemanhan asia pelottaa, mutta toisaalta voin saada syyn siihen, miksi välistä olen aivan kuoleman väsynyt. Aikaisemmin luulin, että se johtuisi univeloista, mutta nykyään saan jo nukuttua paremmin.

Muutaman tunnin päästä viisastun toivottavasti lisää :).

Sattuisiko kukaan osaamaan portugalia? Yksi pääsykoekipaleista on nimittäin brasilialaisen Antonio Carlos Jobimin ja vaikuttaa tosi kivalta kappaleelta. Ainut vaan, ettei meikäläinen osaa pätkääkään portugalia :D.

Kitaristi on opetellu antamiani kappaleita, jossain vaiheessa pitäisi päästä treenikämpille harjoittelemaan :). Odotan aika innolla. Sitten pitäisi uskaltautua Henkan jameihin lavalle.

Pääsykokeissa on ilmeisesti konsiksen BÄNDI säestämässä, eli se ei olekaan niin paskanjäykkä tilaisuus. Olin aika innoissani, kun eilen lukaisin nuita ohjeita jälleen läpi ja bongasin tämän tiedon.

Hartiat ja yläselkä jumissa, pitäis saada auki, kun jumit vaikuttaa ääneen. Ei saa rentoutettua niskaa ja leukaa niin hyvin kuin pitäisi.

Vuoden vaihteessa joutui tekemään vaikeita päätöksiä. Jätin koulun hautumaan ainakin puoleksi vuodeksi ja menin töihin, katsoo keväällä uudestaan miten tekee, kun tietää, olenko päässyt konsikseen vai en. Pääsykoe-kappaleet on jo tullu ja nyt ruetaan harjoittelemaan niitä laulunopettajan kanssa - löytyy jazzia, soulia ja suomirokkia :P. Pistän kohta soimaan Ella Fitzeraldia ja yritän uppoutua jazzin maailmaan töiden lomassa. Stevie Wonderilta löytyy muuten aivan mahtavia kappaleita, harmi ettei yhtään ollu pääsykoekipaleissa. Yksi on vapaavalintainen ja jos en valitse maija vilkkumaata, otan varmaan jonkun stevien rallatuksen :P.

Eilen kävin hakemassa thaimaalaisesta sapuskaa ja taas iski mieletön ikävä. Yritän elää nyt mahdollisimman säästeliäästi, säästän palkasta niin paljon kuin mahdollista - suunnitellaan nimittäin tämän vuoden reissua :P. Yksi vaihtoehto olisi lähteä thaimaaseen uudestaan, tai sitten italiaan teemun ystävien kanssa. Ja muutenkin haluan saada rahaa säästöön pahan päivän varalle.

Eilen kävin fysioterapeutilla selän takia, jotain häikkää siinä kuulemma on rakenteellisesti, alhaalta joku nikama on ihan omituisesti. Seuraavan kerran kun selkä kipeytyy, pitää kuulemma mennä kuvauttamaan se. Lisäksi minulla on kuulemma aivan yli liikkuvat nivelet - olisin fysioterapeutin mukaan aika pulassa, jos en urheilisi näin aktiivisesti. Lihakset pitää tällä hetkellä niveliä paremmin paikallaan, mitä ne muuten olisi.

Unirytmi alkaa pikkuhiljaa tasaantua, ei ole enää niin pahoja ongelmia sen suhteen. Muutenkin olo ja mieli on ollut paljon iloisempi, reippaampi ja positiivisempi. Vihaan aikaisia herätyksiä :D.

Ihana oli nähdä erästä ystävää pitkästä aikaa, on ollut ikävä :).

Jess, loma alko. Kävin tänään tunnilla, tein piparitaikinaa, löhöilin sohvalla, söin taikinaa ja tällä hetkellä toivon, että sitä riittää vielä huomennakin pipareiden paistoon :D.

Lomalla tankkaan musiikin teoriaa ja treenaan. Ostin veronpalautuksilla itselleni sellaisen nauhuri-jutun ja mm. eilen leikin sillä piiitkän tovin.

Tällä ihmisellä on jotain suuria unelmia ja toiveita, kun kerta vihdoinkin uskaltaa unelmoida ja koittaa saavuttaa niitä. Pitkään siinä menikin, että uskalsi. Mutta parempi myöhään kun ei koskaan :).

Joulu tulee ja kaikki lahjat ostamatta. Mutta vielä ei ehdi panikoida, jotain keksii aina.

Huomenna soitan eräälle kitaristille, pieniä askelia...

Toisaalta on todella innoissaan, toisaalta todella malttamaton.


Huomenna leipomaan myös pipareita mummolle, jos vain taikinaa riittää!

Ihanaa joulua kaikille ja unelmien täytteistä uutta vuotta. Ja onneksi olkoon Hanna! Siunausta prinsessalle :)


Elämän edellytys...
rakkaus, täydellinen huolenpito.
Antautuminen...
Joku tekee parhaansa
avuttoman eteen
joka niin paljaana
ja viattomana
imee kaiken itseensä
elämää.

Kunhan muistaisi,
joskus myös päästää irti
että se osaisi
kasvattaa siipensä
ja etsiä oman tiensä.
Etsiä
oman keinonsa
selvitä tästä myrskystä.

Kävin torstaina mummolla...juteltiin niitä näitä ja syvällisiä. Sain kerrankin sanottua mummolle sen mitä olen aina halunnut sanoa :) - kiitoksen siitä, että hän on siinä. Ja paljon muutakin...

Työharjottelussa on ollut ihan mukavaa, muutama vaikea ihminen siellä on. Agressiivinen ja vihainen papparainen, joka tekee kaikkensa, että saisi sanottua toiselle mahdollisimman ilkeästi. Mutta on niitä todella mukaviakin ja ihania asukkeja :).

Tulevana viikonloppuna menen äiti2 kanssa tampereelle, pyysi mukaan makutuomariksi vaatteiden ostoon :D. Aino on kyllä valtavan ihana ihminen ja olen todella kiitollinen siitä, että hän on minun elämässä. Kovin monella ei ole noin vilpitöntä sydäntä, on aivan uskomatonta, miten ihana ja hyvä ihminen hän on. Mutta onneksi on niitäkin, heitä tarvitaan.

Esteillä tultiin viidenneksi, kusin kisan toisella kierroksella. Mutta muuten meni oikein hyvin :). Hauskoja kuvia tulossa kunhan jaksan.

Se on jännä, miten musiikki vaikuttaa. Ollu pinna tosi kireellä pitkän aikaa ja sattunut vaikka mitä kommelluksia...ollu sen takia tosi levoton olo ja välistä leposykekin nousee aika korkealle. Oon alkanu treenaamaan laulua nyt melkein päivittäin ja siihen jää koukkuun, huomaamatta aika menee ja todellisuuden taju katoaa, sitä vain häviää siihen hetkeen, kun pystyy ilmaisemaan itseään noin hienolla tavalla! Kumpa vain vielä se järkyttävä jännittäminen häviäisi joku päivä, niin vois yrittää alkaa tekemään sitä muutenkin kuin omaksi iloksi. Mutta kyllä se pikkuhiljaa.

Olo on paljon rennompi ja iloisempi, jaksaa jotenkin kaikkea paljon paremmin. Innostusta ei voi oikein hillitä, kun sun tunteen mukana uppoaa ihan täysin :). Se on jännä, miksi meni näin pitkään ennen kuin antoi itselleen luvan yrittää ja uskaltaa.

Nyt harmittaa, ettei enkku ole niin vahva kuin pitäisi, voisi yrittää rueta kirjoittamaan biisejä. Jotain melodioita on jo "kehittänyt" ja on tajunnut, että osaan kehittää - se ei olekaan ydinfysiikkaa, antaa vain sielunsa puhua.

Paljon pitää päätöksiä tehdä ja konkreettisia, tää matkan takaa koulun käyminen tällä tahdilla kun nyt on joutunut käymään verottaa aivan liian paljon. Välistä ollut niin väsynyt, ettei tekisi mieli mitään muuta kuin nukkua...päivästä toiseen. Ei haluaisi herätä ollenkaan...ei jaksa nousta vessaan, ei pesemään hampaita, ei mitään (tai siis ne on työn ja tuskan takana). Ollut niin järkyttävän väsynyt. Varsinkin kun unirytmi ei ota asettuakseen, en vain ole pystynyt muuttamaan sitä niin, että jaksaisin herätä aamusta toiseen viideltä ja mennä illalla yhdeksältä nukkumaan. Sit tullu kaikkee omituisia oireita, mahakipuja ja rytmihäiriöitä - kroppakin rupee ilmottelemaan ettei enää kestä tällä tahdilla.

Jotenkin yrittää saada aina lisävoimia jostain, mutta miten pitkään ihminen kestää varaparistoilla? Milloin tulee se hetki, ettei enää muutaman päivän nukkuminen riitä, ettei jaksa nousta enää ollenkaan?

Miten paljon ihmisen on määrä kestää, miten monesta asiasta pitää luopua?

Estekisat 17.10. Jeffryllä 80cm sarjaan ensimmäistä kertaa. Olen samalla innoissani ja kauhuissani!

Ei oo ilmeisesti koulusta vielä tarpeeksi stressiä ja miettimistä, niin sit toi yks on vielä ihan tajuton idiootti. Voi vitun vittu että mulla hajoo pää tuon tampion kanssa!

Oikeesti...

Saanko hakata päätäni seinään ja vittu hajota siihen?

ÄRRRRRrrrrrrr!!!

Oon taas jotenkin ihan poikki, viikonloppu meni ihan yhdessä hetkessä ja tuntuu, et yhä oon ihan helvetin väsyny, vaikka sain nukuttua...ei oikein saa mitään aikaseks, kun on sellanen lamaannuttava väsymys. Viime viikko olikin tavallaan rankka, kun oli 4 aineesta kokeet ja sit tehtävien palautus. Vielä olis luettavaa ja tehtäviä ja oon ihan väsy...

Tänään oli tosi kaunis ilma, käveltiin teemun ja nerin kanssa ulkona :). Sit sain houkuteltua teemun salille nopeisiin treeneihin, äsken yritin treenata laulua, mutta jostain syystä niska-hartia-kasvojen rentouttaminen ei onnistu yhtään niin helposti, kuin opettajan opissa...mutta ehkä se siitä jonain päivänä.

Yliopisto-opinnot houkuttas yhä enemmän ja enemmän, sosiaalipsykologia kuopiossa, tai ravitsemusterapeutti...ja sit oli ehkä joku liikunnallinenkin ala. Mutta en tiedä...nää matkat nimittäin oikeesti väsyttää ja huomasin, ettei se lukeminen NIIN kamalaa ole kun on todella mielenkiintonen aihe. Ja sos.psyka olis sitä - yliopistossa vois paremmin valitakin niitä asioita, jotka oikeasti kiinnostaa. Mutta kattoo nyt, tammikuussa alkaa erikoistumis-opinnot, jotka alkaa olemaan enemmän sitä, mitä tältä koulutukselta olen tullut hakemaankin. Jos se sillonkin tökkii, niin ens keväällä on sitten taas uusi pyrkiminen.

Akkaa pihalle ja nukkumaan, huomenna taas kouluun aikaseen...viideltä herätys :P.

Antakaa minulle piristysruiske tai jotain muuta piristävää!