IRC-Galleria

...uudet kujeet. Ilokseni voin sanoa kuuluvani bändiin tästä lähtien :), treenailtiin eilen jotain neljä tuntia ja tehtiin yhestä minun biisistäkin alustava kappale. Käytiin läpi myös Anoukin biisi ja jätkät oli sitä mieltä, että otetaan se ainakin jossain määrin osaksi keikkaohjelmaa.

Ei oikein osaa kuvailla tunteitaan kaiken tämän jälkeen, sitä on vain niin helvetin onnellinen :).

Tänään laulutunti ja käydään sielläkin läpi huomista kappaletta, enää ei jännitä esiintyminen ihan niin paljon kun tietää, että sen kappaleen osaa vetää mikkiinkin.

Kävin eilen laulamassa henkassa karaokessakin samalla kun moikkasin rakasta avopuolisoa, sattui sitten niin, että appivanhemmat oli paikan päällä. Ne ei oo koskaan kuullu minun laulavan, ennenkuin vasta eilen (tietty) ja hyvä oli varsinkin anopin kommentit:"En olisi kyllä uskonut tätä mutta...sinähän osaat laulaa! Suhtauduin kyllä aluksi aika skeptisesti koko hommaan mutta..."
:D

Mutta hyvä näin, parempi, että luulivat etten osaa kuin se, että olisivat luulleet että osaan vaikka en osaisi. Olipas vaikeasti sanottu :D. Mutta anopilta kuulee ainakin valitettavan usein rehellisen mielipiteen ;). Silti hän on äärimmäisen ihana ihminen ja arvostan kyllä suuresti sitä piirettä, että uskaltaa sanoa rehellisesti mitä mieltä on.

Pakko sanoa, mutta unelmiaan on todellakin seurattava. Minullakin meni aivan liian pitkään pelätessä, että entäs jos siitä ei tulisikaan mitään, entäs jos en pääsekään häiritsevästä jännityksestä eroon...mikä oli sinällään typerää, koska jos ei yritä, ei mitään koskaan saavutakaan. Mutta toisaalta tiedän, etten olisi ehkä pystynyt tähän aikaisemmin, piti kasvaa ihmisenä ja eheytyä. Liian paljon oli haavoja auki aikoinaan. Liikaa ei saa ajatella, mikä on "järkevää ja mikä ei", joskus on seurattava tunnetta (tiettyjen realiteettien puitteessa).

Eli ajattelin nyt sitten rohkaistua ja vetää tiistain jameissa Anoukin "Nobody's Wife:n". Jännittää jo nyt...sunnuntaina vedetään treeneissä kyseinen biisi alkulämmittelyksi läpi. Hassua muuten, ainakin kaksi bändin jäsentä on entisiä pieksämäen diakkilaisia :D.

En tiedä, miten hengissä olen tiistain jälkeen, vai olenko saanut sydärin sitä ennen.

Se on jännä, vaikka itsekin tiedän jo, etten kuulosta yhtään hullummalta varsinkin nyt, kun on treenannut tosi kovasti. Miksi sitä laulamista silti jännittää niin paljon? En voi nolata itseäni muuten, kuin menemällä paniikkiin ja laulaa "villihevosia"-tyyliin, eikä sekään ole enää nykyisin niin todennäköistä kuin ennen :D.

Pitää vain nauttia siitä hetkestä, koska sitähän sitä haluaa oikeasti tehdä. Ja yleensä se jännitys unohtuu kun antautuu musiikin mukaan ja pääsee vauhtiin.

Tänään saan porukoilta syntikan lainaan, pääsen treenailemaan jazzi-biisejä. Tämän viikon treeninä käyn läpi "How high the moon"-kipaleesta basson perusääntä ja hieman myöhemmin perusääntä ja sen terssiä oikeassa temmossa. Pitää saada kappale sykkimään ja ymmärtää perusjazzi-kappaleen rakenne. Katsoo nyt, miten menee, uskaltaako pääsykokeissa yrittää sooloa väliin ;).

Jobimin biisi olis kyllä mulle enemmän omiaan, mutta katsoo nytten...

Toivottavasti ehtisin tänään taas teoria-tunnille. Pitää hommata klassisen puolen teoriakirja jostain...joitain asioita siitä tietysti uupuu kuten swingi ja kolmimuunteisuus ja asioista käytetään hieman eri termistöä, mutta kuulemma muuten oikein hyvin käy yksiin pop&jazz-puolen teoriaopintojen kanssa.

Ja viikonloppuna on sitten bänditreenit :).

Tässä kovasti pähkäilen sitä, uskaltaisiko mennä jo henkan jameihin laulamaan, esiintymiskokemuksia olis hyvä saada alle ennen pääsykoetta, ettei siellä mene sitten ihan puihin.

Reissu meni ihan hemmetin hyvin, oli tosi hauskaa :D "siMOOO". Perjantaina käytiin saunassa, mökkeiltiin ja käytiin katinkullassa piipahtamassa. Paikalliset on jälleen erilaista mitä kuopiossa. Lauantaina käytiin laskettelemassa, sit tehtiin sapuskaa, käytiin mökin porealtaassa (mikä oli ihan mieletön), naurettiin paljon ja hulluteltiin. Yöllä Kaitsu ja Jussi vielä soitteli kitaralla ja mä lauloin muutaman biisin.

Mahtavalla porukalla oltiin liikenteessä, kemiat osu kohdilleen kaikilla, ei ollut sellaista turhan tärkeetä ja paskanjäykkää porukkaa, vaan rentoa, mutta kuitenkin kaikilla oli järki päässä.

Tällä porukalla lähdetään uudestaankin :).

Eilisissä teoriatreeneissä oli sitten pelkkiä 10-13-vuotiaita muksuja :D. Jotka osas vielä paremmin kuin meikäläinen :P. Mutta otan ne nopeesti kiinni, samat asiat sitä itsekin on opiskellut aikoinaan, pitää vain kaivella muistia.

Ratsastustunti oli ärsyttävä, en taas osannut mitään :D. Menin sellaisella nuorella pikkukirpulla.

Penkistä nousee nykyään yli oma paino, vaikka ei ole pystynytkään tuohon urheiluun panostamaan NIIN paljon kuin ennen. Sitten pääsykokeiden jälkeen uudestaan uutta maksimia tavoittelemaan.

Aina ei voi olla hyvä päivä. Eilen ei ollut hyvä päivä. Mutta joskus on niitäkin. Sunnuntain treenit meni kivasti, seuraavat treenit parin viikon päästä, jolloin kosketinsoittajakin on paikalla. Silloin selviää meikäläisen "kohtalo" :P. Toivotaan parasta ja nautitaan kaikesta ;).

Tänään teoriaopintoja konsiksella, sit ratsastamaan, salille ja saunaan. Illalla olen luultavasti ihan naatti. Lauluakin pitäisi treenata tänään. Mölisen varmaan salilla :P (sillä tämän viikon tehtävänä on mölistä nuita pääsykoekappaleita - kaunista :D, mutta tehokasta treeniä).

Niin ja jos tänään hankkisi sen uuden konsiksen kirjastokortin. Jazzi-kappaleiden nuotit on vielä saamatta!

Viikonloppuna Vuokattiin mölisemään. Pitänee käydä palauttamassa kirjastoon Stevie Wonderin-nuottikirjoja ja lainata joku perus-musakirja. Harjoitella sit viikonloppuna prima vistaa tuntemattomilla kappaleilla, niissä on onnekse perushelpot sointukuviot, voi jälkikäteen kitaralla tarkistaa, menikö oikein :D.

Mistäköhän minä pianoksi/syntikaksi muuttuisin?

Huomenna bänditreenit. Treenailtiin tänään petterin kanssa monta tuntia, huomenna sit mikin kanssa. Sain tänään jonkinnäköisen oman biisinkin alulle :). On aika huima ja innokas olo.

Elämä on ihanaa :).

Jep jep, viikko on taas kulunut yllättävän nopeasti - äsken oli vasta maanantai! Maanantaina ruettiin treenaamaan taas yhtä pääsykoekappaletta, Carole Kingin "I Feel The Earth Move", tosi kiva biisi, tykkään laulaa sitä. Siinä on sellainen hyvä "boogie" :D.

Viime perjantaina MINULTA kysyttiin linja-autossa, että: "Otetaanko kokonainen hinta vai...?" :S eli mitä???!!! Kyllä tiedän, että toisinaan näytän nuorelta, mutta 12-v on kuitenkin jo vähän liikaa. Kuski oli vielä nuori mies...siltä jäi joko pullonpohjalasit kotiin tai sitten se opaskoira...
Mutta 30 vuoden päästä sitä on iloinen, jos luullaan 10 vuotta nuoremmaksi ;).

Petteri ei ole vieläkään saanut treeniksien avaimia, harjoitellaan perjantaina akustisena. Yksi keikkakin on periaatteessa tiedossa, toimisto järjestää tänä vuona tili-ja veropäivät ja minua pyydettiin esiintymään siellä :). Pitää vaan haalia koko bändi kasaan jostain.

Kävin eilen vetämässä pari biisiä Gloriassa samalla kun moikkasin kavereita, kävi ilmi että mulla on jo yks fani :D. Yks tyyppi tuli juttelemaan ja sano hyvin pettyneesti, enkö minä laulakaan, hän oli kuullu minun laulavan joku aika sitten ja omien sanojensa mukaan tykkäsi hirveesti. Ja perään sanoi:"Mä oon jo sun fani!" :D. Tuntui aika hyvälle, varsinkin kun saa kiitosta asiasta, jota rakastaa NIIIIN paljon.

Se on jännä, miten koko maailma häviää silloin kun laulaa. Siinä on koko sielullaan mukana...

Tänään uimaan pomon kanssa, viikon päästä vuokattiin. Harmi vaan kun Sami Saaren keikka olis 7.2. henkassa, olisin halunnut päästä kuuntelemaan.

Päivä pulkassa. Jos tää nyt häipyis vaikka salille kuluttamaan ne energiat, mitkä tuli kahdesta lautasellisesta tiramisu-leivosta työpaikkaruokailussa :D. No joo, se aika kuukaudesta, että tuntuu, et vois syödä mitä vaan ja kaikki vaan haihtuu jonnekin.

Ja sitäpaitsi, salilla rankka päivä tänään, pitää syödä hyvin että jaksaa ;).

Lisätutkimuksia luvassa tiistaina, tulokset tulee loppuviikosta. Että näkee sitten, onko mitään vai ei.

Salille ja laulamaan. Huomenna on tunti. Tai kirjastoon vielä tänään, ainakin yhdet nuotit pitäis saada. Ja nukkumaan ajoissa.

Mutta jos tää nyt lähtis...?

Tuli muuten mieleen, kun selailin nuita thaimaan kuvia ja muistin, miten kovasti sielläkin hakeuduin kaikkien elikoiden puoleen. Olen ollut tällainen tai vieläkin vinksahtaneempi lapsena :D.

Katottiin viikonloppuna kotivideoita, kun käytiin vuosina 91-92 norjassa ja ruotsissa matkailuautolla sisarusten ja porukoitten kanssa. Mukana oli sitten videopätkiä myös kyseisten vuosien juhannuksista, sukulaisten yo-juhlista yms. kekkereistä...

Eräässä pätkässä oltiin äitipuolen veljen pojan yo-juhlissa isolla maatilalla, jossa oli paljon kaikkia elikoita. Pihalla juoksenteli kissa ja kun äkkäsin sen, menin tietysti heti luokse ja yritin silittää ja vaikka mitä (olin jotain 5-vuotias). Kissa ei tietysti tykänny siitä kun olin koko ajan paijaamassa ja yritti päästä karkuun, minä perässä. Kissa juoksi sisälle taloon, minä seurasin sitä ja pistin oven kiinni ettei kissa pääsis enää ulos karkuun minua :D. Se pääs katonrajaan piiloon, seurasin tikkaita pitkin perässä, mutta en enää tavoittanu kyseistä kissaa.

Innostuneena kiipesin tikkaat alas ja aloin hyvin vilpittömästi selittämään isälle, että: "Äsken kun te ette ollu täällä, minulla oli sylissä yks toinen kissa joka oli tosi kiltti ja mukava. Se ei tehny yhtään mitään, kun ehkä pikkusen vaan hipas silleen kynnellä. Mutta se oli tosi kiva kissa!" :D :D

Olin tietysti pitäny kissaa ikuisuuden sylissä, enkä olis halunnu päästää pois :D. Mutta joo, muistan, että olin ihan hulluna eläimiin. Olen kuulemma vieläkin Teemun mukaan :P.