IRC-Galleria

Tiedättekö mikä on helvetin ärsyttävää? Se kun on tosi paska olo jostain ja sit kun yksin muhii, yleensä vielä krapulassa, siinä pahassa olossaan ja mahdollisesti vielä itsesääliöi ja vainoharhailee. Tästä tulee angsti ja sit se angsti pitää purkaa johonkin, esim. päiväkirjaan. Parin päivän päästä olo on jo parempi ja sitten se angsti vituttaa ja taas sanon jeij ja ihanata, kun on jotain kivaa ja kukaan ei ota sitä angstia enää tosissaan, en edes itse. Se, että olo on parempi, ei tarkoita, että se paska olo olisi tullut käsiteltyä. Se vain tukahtuu, kun uutta kivempaa tulee sen päälle.

Sitten kun tulee seuraava paska olo, ne kaikki vanhat paskat olot tulevat taas mieleen. Tämän takia lopulta pienikin vastoinkäyminen tai pienikin ongelma tuntuu niin jumalattoman kurjalta, kun silloin ei itke sitä yhtä tapahtumaa, vaan kaikkea paskaa mitä on 27 vuoden aikana tapahtunut. On niin noloa sanoa "Aina mulle käy näin!!1yx" jos ekaa kertaa tapahtuu jotain, mutta sitten kun on jo 50 samanlaista paskaa tunnetta koettu, niin ne vanhat muistuu. Tietenkään _aina_ ei käy niin, mutta silloin kun käy, niin se pallo on taas yhtä paskaa oloa suurempi, kunnes lopulta joku kynnen katkeaminen saa aikaan sen, että itken taas kaikki exäni läpi ja vedän itseni kattohirteen.

Asiaa "helpottaa" se, kun minä en ole koskaan kellekään vihainen, enkä koskaan puhu tunteistani paitsi netissä tuntemattomille ja en koskaan sano mikä minua vaivaa. Olen stereotyyppinen nainen (en siis tarkoita yleistää tätä naisiin, vaan puhun vain stereotypiasta). "Mulla on paha olo, mutta hymyilen ja näytän iloiselta ja sit salaa itken ja kun kysyt, mikä mua vaivaa, en kerro, koska sun pitäisi tietää ja vika on oikesti sun, vaikkei olekaan, mutta sun pitäisi silti ottaa syy ja ymmärtää minua ja pilata oma iltasi ja sulla pitäisi olla kurjaa, niin sit mulla ei olisi niin kurjaa ja miten sä et voi muka tajuta tätä hymystäni, joka on tismalleen sama kuin silloin, kun hymyilen oikeasti????yxyxeikukysymysmerx"

Minä tarvitsen jonkun väylän purkaa surua, raivoa ja vihaa, ennenkuin minä lopulta poksahdan ja tapan jonkun, itseni tai muun. Kun en ole viillellyt sit teinivuosien, en tykkää käydä raivolenkillä, enkä hakata päätäni seinään, kun pää on aina tarpeeksi kipeä muutenkin, niin mitä vielä jää? Pitäisi olla joku sellainen harrastus, joka olisi kivaa ja siinä voisi ruoskia itsensä oksennukseen asti ja sit vain piehtaroisi siinä ylirasituslaatassaan ja nykisi ja sätkisi ja olisi varma että kuolee ja sitten raahautuisi suihkuun ja tulisi uutena miehenä sieltä ulos.

Tämä viesti kuulostaa nyt niin angstiselta, vaikkei se ole millään tavalla pointti. Eikä tämän pidä olla hauskakaan. Silti ihmiset ajattelevat, että onpa rasittavaa angstia. Minä ainakin ajattelisin. "No vittu tuijtuij, kohta sillä on taas kivaa, eikä se uikuta". Sit jos joku onkin huolissaan tai jotain, niin minua ärsyttää, kun en kaipaa sääliä tänään, enkä ymmärrystä huomenna, kun silloin jo häpeän omaa angstiani.

Ainoa tapa saada hyvä olo on siis taas tunkea kaikki kakka syvemmälle ja leikkiä, kun olo olisi kiva. Tsekatkaas muuten nämä, etenkin Cute Cute Cute osasto: http://www.shanalogic.com/. Voi helvetti mä niin tahdon kaiken tuolta! Harmillisesti tosin naisille on hienompia paitoja kuin miehille, mutta esim. upeita laukkuja, kaulakoruja ja vöitä löytyisi. Hinnat vain aika suolaiset, tosin kiitos jenkkidollarikurssin ei edes niin pahaa erikoisvaatteista. I can has cute!


*****

Edit: 21.07.08

Nyt tämä avautumiseni jo ärsyttää, eli kävi juuri niin kuin ajattelinkin. Se tuntuu vain typerältä angstilta ja ylireagoinnilta ja "voi jospa olisin ollut koskematta eilen koneeseen, niin en minä tänään olisi enää muuta sanonut kuin 'kakka päivä töissä' tai 'ihanata'". Jos en tuntisi itseäni, pitäisin itseäni typeränä angstipellenä ja vaikka tunnenkin, siltikin pidän, mutta siksi ehkä olinkin eilen niin fiksu, että kerroin, ettei pointti ole angstissa. Angstisen kuvan saa juuri siitä, kun se paha olo tuntuu aina niin suurelta itse tapahtumaan verrattuna. Olen ihan rikkipaskanakakkina ja sit jos jollekin kerron, että tämä "johtuu" siitä kun joku spuge sanoi minua toissapäivän hassuntuoksuiseksi, niin hän tietenkin pitää minua ylireagoijana. Se paha olo on kuitenkin aito paha olo, johtui se mistä tahansa, joten itse tapahtuma ei liity, etenkin kun se paha olo johtuu aina menneistä tapahtumista.

Mikä pahinta, jos siihen pahaan oloon ja tapahtumaan liittyy vielä joku "syyllinen", on tosi vaikea perustella hänelle, että pahasta olosta 20% johtuu siitä mitä teit ja 80% siitä, mitä muut ovat joskus tehneet.

En minä nytkään ole mistään yli päässyt, unohdan/unohdin vain kaiken ja tänään oli jo ihan jeij olo. Siellä se vain muhii odottaen seuraavaa kertaa. Mutta koska nyt on taas jeij-olo, ei todellakaan jaksa vatvoa asiaa. Mieluummin haluaisin vain istua ulkona ja nauttia kesästä ja juoda kuplajuomaa, mulle tuokaa, jne. Ja sitähän sitä on taas tarjolla kun kalenteria katsoo. Jeij!