IRC-Galleria

Nyt on taas jeij-olo. Jeij. Ihanata! Krapula on ohi ja sain nukuttuakin vähän pidempään, vaikka meninkin aavistuksen liian myöhään nukkumaan. Tunnin "pommiin nukkuminen" teki kuitekin suuren eron. Kuusi tuntia yössä riittää, viisi ei, joten nyt kuuden tunnin unilla jaksaa taas heilutella pyllyä musiikin tahtiin.

Aamulla bussissa näin ehkä maailman söpöimmät ranteenlämmittimet eräällä naisella. Ne olivat sinivihreät ohuehkot, joissa oli valkoinen pääkallo ja sillä pääkallolla oli valkoinen rusetti. At first I was like o_o… but then I aww'd! Jännää, miten joku tuollainen asia voi saada niin hyvälle tuulelle. Kaikki vitutus unohtui heti ja olin vain tuijtuij ja awwatiaww ja hymyilin työmatkalla, vaikka autot yrittivätkin ajaa päältä ja sohjo lensi. Samalla myös taas kerran kirosin miten epistä on olla mies, kun ei "voi" käyttää tuollaisia.

Työpäivä oli kyllä valitettavasti sitten ihan hirveä. Työkuorma on taas kasvanut ihan järjettömäksi ja jotenkin on tosi vaikea saada enää mitenkään prioritoitua sitä mitä tekisi. Jossain vaiheessa se vielä meni, että avoimia töitä oli jumalaton lista ja siitä teki mitä teki, mutta nyt kun käytännössä pitää itse pitää kirjaa avoimista töistä, niin ei voi olla reagoimatta jokaiseen uuteen työhön ja aina kun reagoi, kaikki vanha jää kesken ja sitten tulee ylikuormitus, eikä saa tehtyä mitään loppuun asti. Stressit huitelee korvissa ja aivot eivät toimi.

Työpäivä onneksi loppui joskus ja sitten odottelemaan bussia joka on myöhässä ja yrittää korvata sen ajamalla liukkailla kaduilla täysiä. Minua pelotti helvetisti olla bussin kyydissä joka pluikasteli menemään, mutta tasapuolisuuden nimissä ehkä niitä bussin ulkopuolella olevia pelotti vielä enemmän. Ihme kyllä, kukaan ei kai kuollut ja materiaalista vahinkoakaan ei tainnut paljoa tulla.

Tarkoitus oli käydä apteekissa ja lähteä kotiin, mutta Narinkkatorilla seisoessa tajusin, että täällähän on jotain jouluvalohässäköitä ja kun näki pitkästä aikaa taas ihmisiä kävelemässä joukouttain, tuli heti olo, etten mä vielä tahdokaan. Ihan tahallani kävelin ensin apteekkiin pitkän käytävän päähän, sitten palasin takaisin ärrälle ja vielä kerran takaisin, kun yhtäkkiä tuli olo, että pitiköön juoda kalja. Ei pitänyt, mutta ajattelin, että se olisi kivaa ja nyt on sellainen olo, että voisi taas tehdä jotain kivaa. Joten kipitin sitten kaljamille ja mikä kivuleinta, myynnissä oli 3 euron kaljapulloja. Juuri sopivaa, kun etukäteen vähän harmittelin, että kalja on kuitenkin kallista ja nyt ei tartteisi tuhlata. Pysyin päiväbudjetissani, jee.

Yksin kaljoittelu on toki tylsää, mutta jos sitä vertaa siihen, että olisin tullut suoraan kotiin, niin se oli helkkarin kivaa. Jo yksi kaljapullokin kilahtaa sopivasti päähän ja pääni sisällä kikattelin ja huojuin ja kun lopulta penkiltä nousin, huojui jo vähän jalatkin. Hauskinta yksillä käymisessä on sen jälkeen, kun sisätiloissa pääsi bussiin kylmettymättä, eli tumu säilyi. Bussissa sit vain hymyilin ja katselin edessä istuvaa naista ja hymyilin lisää ja olin vain tririri ja puipuipui.

Kotiin päästyä lattialla oli kirjekuori, joka paljastui palkkakuitiksi. Aini! TILIPÄIVÄ! Tilipäivät ovat vähän sellaisia fifty-sixtyjä, olen todella useasti pettynyt tai halunnut tappaa jonkun nähtyäni miten vähän jostain mystisestä syystä rahaa tuli käteen, mutta tällä kertaa kävi juuri toisinpäin. Omg! Olin saanut lopultakin ylityökorvaukseni. Tein ylitöitä varmaan sata vuotta sitten ja minua ärsytti hillittömsäti kun niiden maksamiseen menee ikuisuus, muttei ärsytä enää, koska ylityökorvaus tulee maksuhetken palkan mukaan. Jos olisin saanut korvaukset heti ylitöiden jälkeen, ne olisi tulleet vanhalla palkalla, mutta nyt ne tuli uudella palkalla. Hymyilyttävä ero, vaikkei nyt ehkä budjettiani pelasta. Kuitenkin se, että saa enemmän kuin olettaa, tekee mahtavan fiiliksen.

Ylityörahat on tarkoitus käyttää tuhlaamiseen. Alunperin säästin ne Wiitä varten, mutta kun onnistuin säätämään jo Wiin verran rahaa ilman ylitöitä, niin tuhlaan ne sit johonkin muuhun. Parilla huntilla saa kuitenkin kivasti sisustustavaraa, vaatteita (paitsi niitä mitä pitäisi ostaa), turhaa krääsää ja vaikka mitä. Tekisi mieli kamalasti lähteä juhlimaan tätä pizzalle, mutkun pitäisi laihduttaakin, joten ehkä juhlin joku toinen ilta.

En muista joko mainitsin, mutta ostin Mariskan ekan levyn. Anteexi:n kautta yhtäkkiä tajusin, että tämähän on saaplarin hyvää musaa, kuten joskus puoliläbällä olin kuvitellutkin. Siis oikeesti oikeesti, eikä vain haha-jeejee-leikisti. Jotenkin olin unohtanut kokonaan miten raaka biisi anteexi on ja koko levy noudattaa aika pitkälti samaa linjaa. Seassa on toki paljon bilepiisejä, mutta niidenkin sanomat ovat yleensä hyvin ei-kevyitä. Ehkä ehdoton lempparini on "Balladi" niminen biisi, joka on herkkä ja söpö rallatus, mutta just Mariskatyyliin siinä lauletaan pyllynnipistäjäpaskoista, itsensä vilauttelijoista ja sovinistisioista. Sanoitukset ovat ehkä vähän liian leimaavia, mutta toisaalta ei musiikin pidäkään olla harmaata, vaan pieni provoaminen on aina paikallaan.

Jos jotain marmattamista on pakko keksiä, niin tyyli ei pysy ihan koko levyä alusta loppuun. On hieman ristiriitaista laulaa periaatteessa suvaitsevaisuuden puolesta, jos yhdessä laulussa on kuitenkin nyrkit pystyssä vetämässä dunkkuun kilpakosijaa. Mutta miksipä levyn pitäisikään olla niin eheä kokonaisuus sanallisesti. Onhan se vain inhimillistä, ettei kukaan ole ylevä kaikessa. Ainoa huono biisi levyllä on joku typerä yhteisproggis jonkun salsasilsahemmon kanssa, mutta sekin jää ärsyttävästi soimaan päähän, joten ei sitä tartte skipata.

Ihanata! Tarkasta tämä! Tahon Mariskan! Ihanata!