IRC-Galleria

Olipahan virkistävä viikonloppu. Kerrankin yksi viikonloppu ilman bileitä, pileitä, kili-pailuja, juhlia, pibbaloita ja hulabaloita. Junamatka kotiin ja junamatka pois toki vie niin älyttömästi aikaa, että eihän tässä reissussa olisi ollut järkeä ilman pääsiäistä, mutta nyt on kivaa kun torstain sai olla Helsingissä ja maanantaikin jää vielä ihan kokonaan ja silti kotonakin sai olla ihan olemalla. Olisihan siellä ollut kiva olla pidempääkin, mutta äitin lihapatojen, kalapatojen, mämmipatojen, kalakukkopatojen ja pashapatojen ääressä olisin lihonnut muodottomaksi viikossa.

Jos kotona tulee syötyä, niin siellä tulee myös liikuttua. Eihän sitä tietty 3 päivässä ennätä käydä kuin 3 kertaa lenkillä, mutta onhan se sekin jo huima ero yksinoloon, jolloin tulee käytyä kolmesti kuussa lenkillä. Enemmän vain toivoisi kotiinkin jotain hauskuutusliikuntaa, esim. uusi koiranpentu jota voisi jahdata pihalla ja siten voisi liikkua ilman että kaikki liikkuminen liittyy aina lenkillä käymiseen. Vähemmän yllättäen kun lenkin makuun pääsi, niin kotiin palattua olisi vielä mieli tehnyt polkea crosstraineria ja jos keli olisi sallinut, sitten olisi ollut kiva lähteä pyörällä uimaan ja riekkumaan veteen. Tyhmäähän se olisi ollut itsensä liialla liikunnalla pilata, mutta se tunne, kun haluaa liikkua, on todella ihanaa. Harmi vain, ettei siihen aina ole järkevää mahdollisuutta niin että se pysyisi hauskana. Useaa lenkkiä kun ei voi päivässä tehdä tai rikkoo jo valmiiksi rikotut jalkansa, mutta kun ajattelee lapsutta, niin sehän oli yhtä liikettä. Pyörällä, pyörättä, puita pitkin ja käsillään kävellen.

Haaveeni tulevaisuudesta tarkentui myös hieman. Olin joskus laskenut, että jos olisi puoli miljoonaa euroa rahaa, voisi elää loppuelämänsä koroilla ja rahaa jäisi tilille vielä saman verran. Tämä tarkoittaisi noin 2000 euron kuukausittaista ”palkkaa”, jolloin voisi jättäytyä työelämästä. No valitettavasti 2000 eur /kk ei riitä tietenkään onnelliseen elämään ja etenkin työttömyys tarkoittaisi sitä, että vapaa-aikaa varten pitäisi palkata ihmisiä pakottamaan minut tekemään asioita ja se on kallista. Puhtaana käteen joku 5000 e/kk alkaisi olla sellainen, että sillä voisi elää jo paremmin. Jos omaan elämään käyttäisi esim. 3000 eur, niin 2000 jäisi harrastuksiin ja personal trainerin palkkaamiseen. 5000 euron kuukausipalkka ilman työtä vaatisi sitten jo 1.25 miljoonan euron omaisuutta.

Asiaa toki helpottaa se, että eihän mun pankkitilillä tartte olla samaa rahamäärää kuollessani. Jos lasken siten, että eläisin 90-vuotiaaksi ja korot + pieni pala omaisuutta toisi vaikka sen 2000 euroa kuussa, niin puolen miljoonan sijaan esim. 350K euroa voisi jo riittää. Sori lapset, ette saa perintöä, mutta saatte hyviä neuvoja isältänne joka töissä käynnin sijaan kehittää itseään.

Töissä käynti on muutenkin ihan uskomattoman turhaa paskaa, kun asiaa tarkemmin ajatelleen. Tottakai työ yleensä määrittää ihmisarvoa ja on todella hyvä (teko)syy nähdä ihmisiä, herätä aamuisin, pitää huolta itsestään ja kehittyä. Mihinkään näistä kuitenkaan ei työtä tarvitse, kaiken voi hoitaa ilmankin. Työttömänä jää helposti makaamaan sohvalle, mutta se ei ole niinkään pelkän työttömyyden vika, vaan ihmisen vika. Tiedän jo etukäteen, että minussa tämä vika on, siksi töistä pois jääminen vaatiikin jonkun ihmisen, joka pakottaa minut harrastamaan. Jos verrataan sitä, että töissä menee 9h tuntia päivässä ja kiitos sen tulee käytyä kaupungilla, suihkussa ja kaljalla, niin miten paljon ennättäisikin tehdää samaa enemmän ilman työtä, jos joku pakottaisi minut siihen. Herätys klo 10, hyvää ruokaa, lenkki, salille, uimaan, opiskelisin kieliä, menisin kaupungille, kaljalle ja leffaan. Kello olisi vähemmän kuin töistä palatessa ja 100% varmuudella minulla olisi elävämämpi ja ”saavaisempi” olo tuon jälkeen kuin työpäivän, etenkin kun kiitos töiden on pakko valita elämän ja vapaa-ajan väliltä. Välillä on kiva tulla kotiin klo 23.30 urheilun ja kaljoittelun jälkeen, mutta ei tuotakaan loputtomasti kestäisi kun pitää olla vapaatakin, mutta mikään ei ole hirveämpää kuin tulla suoraan töistä klo 19 kotiin ja kotona ei saa mitään aikaan. Kiitos työn on helpompi saada aikaiseksi asioita kuin työttömänä, mutta se työ kuitenkin vie niiiin ison osan päivää, että lopulta on mahdotonta tehdä kaikkea mitä haluaisi, vaan on pakko tehdä liikaa valintoja. Nuoriahan tässä ei enää monta vuotta olla, joten ei pitäisi tuhlata elämänsä parasta aikaa työntekoon.

Koska työttömyys = köyhyys ja köyhänä mulla ei ole varaa tehdä mitä haluan, tämä yhtälö ei toimi. Jostain pitäisi repiä reilu miljoona euroa kalgaania. Noh, helppoa. Jos muutan pois Suomesta johonkin halpaan maahan, en tartte lähellekään miljoonaa, kunhan se raha vain on euromääräisenä Suomessa. Yksi kikkahan olisi esimerkiksi vaihtaa parempipalkkaiseen työhön, säästää rahaa ja ottaa joka kesä pitkä 3-4kk kesäloma jossain halvassa maassa, jossa eläisi eurosäästöillään. Jos hintataso on 5 kertaa alhaisempi kuin täällä, niin 500 euron säästöllä eläisi jo kuukauden siellä vähintään yhtä herranelämää kuin kotosuomessa 2500 eurolla. Eikä ole pakko muuttaa mihinkään ugandabuganda-maahan, Itä- ja Keski-Euroopassa on halpoja maita hurumykket.

Tuosta tulikin mieleen kesälomani, jota olen jo etukäteen suunnitellut ja aikatauluttanut. Riippuen rahatilanteestani, tarkoitus olisi lähteä ulkomaille 4-7 päiväksi. Mielellään niin pitkä reissu, että siinä ennättäisi ihan oleskellakin ja chillata, eikä tartteisi vain ravata nähtävyyksissä tai baareissa ja mahdollisesti voisi pistäytyä jossain toisessa kaupungissa. Itä-Eurooppa on kiinnostanut minua jo pitkään, joten kipitin kotona lopultakin koneella ja googlettelin matkaoppaita. En löytänyt tietenkään mitään, koska Google kaikessa hyvyydessään on ihan saatanan paska löytämään jotain sellaista, jota et osaa etsiä. Lopulta törmäsin kuitenkin wikitraveliin ja kun löysin enkkuversion, niin siellähän oli mukavasti koostettu asiaa, vaikka suurin osa artikkeleista onkin ihan tynkiä. O'boy ja lasi maitoa, että silmäni avautuivat jo silti.

Tuijotin ihan epäuskoisena Euroopan karttaa. WTF! Onko Viro tuolla! Mitä vittua -liite, Puola on noin lähellä, Bulgaria noin kaukana ja Slovakia tuolla. MITÄÄÄÄH! Puolat ja muut ovat Keski-Eurooppaa, eikä Itä-Eurooppaa. Hups! No ei ihme, jos ei googlella löydä molempia yhtä aikaa. Ehkä tekisi hyvää ostaa joku karttakirja, jossa olisi mukana myös yleisiä tietoja jokaisesta maasta. Kieli, valuutta, rikollisuus, ihmismäärä, jne. Wikitravel toki tarjoaa paljon tuota, mutta wikipediasta voi vaikka sit napata loput. Harmi vain, että ruudulta on aina niin paska lukea, pitänee ostaa printteri ja printata.

Nyt kun tiedän edes jotain maantiedosta, niin Itä-Eurooppa fanitus on muttunut enemmänkin itäisen Keski-Euroopan fanittamiseksi. Puola ja Unkari ykkösvaihtoehdot, joskin pitäisi virkistää saksan-taitoja, että tuolla pärjäisi. Nuoriso kyllä englantia osaa, mutta vanhukset eivät. Puolan plussa olisi keskitysleirit ja halvahko hintataso, Unkari taas olisi siinä mielessä hyvä, että veli on siellä asunut ja osaa varmasti ihan käytännön neuvoja antaa missä kannattaa käydä. Matkaseuraa kyllä vielä tartteisi, joten ilmottautukaa jos Eurooppa kiinnostaa heinäkuun lopussa viiva elokuussa.

Nokka on kohti Helsinkiä, naputan tätä junassa ja siellä näyttäisi olevan ”Kesän paras päivä”, kuten pikkusiskoni kiusasi meitä eilisellä tekstiviestillään. Vanhempien luona kun oli +2, märkää, pilvistä ja sateista ja etelässä oli perhosia, nurmikkoa ja uskomattoman kuuma aurinko. Ehkä mäkin saisin vielä huomisen nauttia tästä säästä sivistyksen parissa.

(Edit: klo 00.00)

Nyt olen Helsingissä, siellä oli pilvistä ja +1. Ei siis niin mahtava keli etelässä.