IRC-Galleria

Aitous tekee meistä usein yksinkertaisia,
mutta parhaimmillaan samanvertaisia.
Silloin minällä ei ole suojaksia,
vaan se on oma itsensä.

Yksinkertaisuus koetaan joskus tyhmyydeksi,
mikä asettaa toiset eriarvoisiksi.
Ehkä paremmiksi.
Ehkä huonommiksi.

-riippuen siitä, ken kokee mihinkin kuuluvaksi.

Välillä elämä palkitsee
Se tuudittaa siihen lämpimään ja seesteiseen,
lapsuusmuistoihin ja kesäpäivään helteiseen

Tuolloin velvollisuudet olivat yhtä kuin viiva vaakatasossa,
mutta silti piti suorittaa oikeuksia pakosta,
koska miellyttäminen saattoi olla tie autuuteen,
muttei koskaan aitoon rakkauteen

Se vaati jo sanoja ja tekoja,
joiden puuttuessa,
näimme kuitenkin useita kertoja.

Kasvu tuo lisää elinvoimaa,
se ihmisen aikanaan saavuttaa,
mitä jää toiveikkaana odottamaan,
koska toivoa,
ei tulisi koskaan kadottaa.

Ihmiset nauraa
Ihmisillä on hauskaa
vai onko se sittenkin jotain väkinäistä
mikä mielen kirkastaa

Se mikä ennen tuntui apealta
vaikuttaa nyt aidolta
sillä valo ja lämpö,
saa kaiken maistumaan maidolta
niin kauniilta,
mutta pahanmakuiselta

Asia, joka meidät kaikki erillisiksi tekee
erottaa meidät toisistamme,
kuin kappaleet

Sen jälkeen tuntuu kuin meistä jokainen uusi ihminen taas ois
mutta sitä ilman pärjätäkin joskus vois

Joskus se meidät hetkeksi toisistamme vieraannuttaa
uskon kuitenkin että lopulta meidät molemmat,
onnellinen elämä saavuttaa

taas istun yksin
musiikki ajatuksia kuljettaa
sinne menneisyyteen nykyaikaa kultaisempaan

se yksi vain mielessä kuvina liikkuu
vetäen mukanaan ikävää, jota minä seuraan
kykenemättä siitä irti päästämään

ehkä huomenna hän huomaa
ettei hän parempaa tule koskaan saamaan
tai sitten kaikki tulevat hylkäämään hänet oman onnensa nojaan
ja laittavat hänet yksin kiemurtelemaan tuskissaan

-näinkö elämä kuljettaa