Helvetin hienoa.
Lääkekuuri/lääkkeet ja tämä sairastelu on lyönyt elimistön ihan vituiksi.
Kaikkia ihme juttuja, mimmosia ei ole ikinä ollut.
Ja toki se lyö nyt kaikki päälle kerralla, aivan kuin ei tässä jo muuten olisi kestämistä.
Välillä tekis mieli jo nakata muutama unilääke nassuun, jotta sais nukuttua tämän paskan ohi.
Korvakin oli auki päivän, nyt se on taas lukossa.
Joten se siitä riemusta.
Ja koska tässä kaikessa ei ole tarpeeksi, olen huolissani eräästä.
Voi miten voimattomaksi voi tuntea ittensä, kun haluaisi auttaa ja tehdä edes jotain toisen hyväksi, mutta kun ei voi.
Se ahdistaa paljon..
No, päivä kerrallaan. Jospa tämä tästä joskus.