Eilen sitä sitten lähdettiin äidin kanssa ~10 tunnin automatkalle kohti Lappia! Toisessa kaarassa menivät muut matkaseuralaisemme, äidin miesystävä + hänen kaksi teinimukulaa (ei negatiivisessa merkityksessä).
Matka laittoi mentaliteettini vuoristorataan, sillä alkumatka meni lähinnä erinäisistä "shokeista" toipumiseen. Suomessalmen kohdalla paraabeli kuitenkin kaikesta huolimatta kääntyi ylössuin ja mieliala kohosi silmissä. Hyvällä ruualla saattaa olla tekemistä asian kanssa.
Mökki on tämmöinen hyvinkin kompakti, meinaa aina kävellessä vähän törmäillä kaikkeen. Mutta netti toimii hyvin ja onhan tää kelomökki ihan tunnelmallinen (ja modernin perinteinen, liekz).
Ja näillä paikallisilla yrittäjillä (Luostolla ja Pyhällä ei juurikaan asu ketään, tänne tullaan vaan chillailee) on ihan jännä murre kyllä. Mitä nyt yhden yrittäjän lahjatavarapuodista meinattiin autolla mennä läpi ja tokaista: "Me thulthiin Luoshtolle lysthinpithoon!" Ei toki tahallaan, toki ei.
Jospa sitä jännä reissu tulis!
- "Where's north from here?" -
EDIT// Okei, ei se matka ollut kymmentä tuntia, vaan jotain 7-8 :)) Hups.