IRC-Galleria

Oi - oi - ou - au - ai - outs. Nyt muistan että minkätakia jätin sen viinaksen ja oluen kahdeksi kuukaudeksi kokonaan pois.
On se hauskaa, kun seitsämän kääpiötä ja yksi likainen raksamies hakkaa kupolin sisällä, yrittäen vetää urakkapalkalla otsastani ulos. Ei se mitään, se on vain pieni este.
Kaikkihan tietävät, että jos minä <päätän> että teen jotain, niin teen sen vaikka koko vasemmanpuoleinen ruumiini olisi ammuttu irti ja loput hirtetty. ( en ole ainakaan vielä valmis kokeilemaan että onko tuo nyt TÄYSIN totta mutta.. ) Mutta mitä minä todella haluan?

Niin. Mikä on se minun lopullinen haaveeni, se kaikki mihin minä pyrin. Mitä minä haluan minun n. ~ 80 vuoden elämältäni ( tai sitten 27 vuoden. ), ennenkuin joku rättipää ampuu minun pääni viimein järkeä, lyijyllä höystettynä tai ennenkuin minä kiroilen sairaalassa samalla kun keuhkosyöpä tukehduttaa minut. Niin. Ennen sitä.

Haluanko että ihmiset muistavat minun nimeni, haluanko että viidenkymmenen vuoden päästä kaikki muistelevat: "Oli se äijä kuule aika äijä." ?

Mitä minä tahdon? Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta minä tahdon...


Että ihmiset unohtaisivat. Että näkisin sen yhden, yhden ainoan päivän milloin ihmiset alkaisivat käyttäytyä kuin ihmiset. Sen yhden päivän, millon en joudu ajattelemaan tai näkemään, miten jotkut pilaavat elämänsä. Sen yhden päivän, milloin voin ajatella sitä, että Maailma Pelastuu. Että aina olisi joku keino.
Minulla on aina se keino. Vaikka olisin tippumassa kahdeksasta kilometristä ilman laskuvarjoa, tietäisin aina että on yksi keino ( vaikka se olisi tässä tapauksessa Erittäin Epätodennäköistä ) selvitä hengissä.
Haluan nähdä siniset vuoret ja vihreät metsät, ennenkuin nekin vajoavat teollisuusalueen alle. Haluan nähdä, että kaupungit vehreyttävät itsensä, kasvattavat lisää puita ja antavat niiden tulla uudeksi symbioosiksi.
Haluaisin nähdä sen päivän, milloin nykyiset ongelmat voitaisiin ratkaista niin, että ei syntyisi byrokraattisia ongelmia.
Haluaisin nähdä yhden päivän ilman "vakavaa mielipiteiden eriämistä, minkä suhteen emme voineet toteuttaa...".
Yhden päivän ilman Valheita, mitä minulle syötetään.
.. Mutta sehän ei tule toteutumaan. Koska me olemme ihmisiä ja minun "unelmani" epäonnistuminen olisi inhimillistä.

Siksi ajattelen itseäni kivenheittäjänä. En niiksi, ketkä heittävät kiviä ihmisten päälle tai ikkunoihin. Vaan selliaseksi kivenheittäjäksi, kuka viskaa kiven ilmaan ja osuukin johonkin, jonkun tietyn päähän.
Siksi minä ajattelenkin, että jonain päivänä kun tie IhmisVallan Pyramidille ( ketkä tietävät Salaliittoteorioita niin varmasti tajuavat ), niin että joku kiilaa kaikkien ahneiden ja viekkaiden, kaikkien leikkinukkejen ohitse suoraan vallan rappusiin.
Eikä siihen ensimmäiseen rappuseen, vaan askel askeleelta puskisin ylöspäin. Minä huutaisin ja huutaisin, hakkaisin ja repisin tieni auki jos olisin sille tielle päässyt.
Lopulta, minä ja raivokkuuteni olisivat melkein huipulla, voisin katsoa sitä nykyistä Ihmisten Toimitusjohtajaa silmiin. Ja minä voittaisin. Minä puhkaisisin Kaikkinäkevän Silmän, murskaisin Helvettiin vievän tien. Ja minä kohtaisin sen Toimitusjohtajan, murskaisisin hänet, kaikkien Hänen ja Hänen alaistensa ahneuden tähden kuolleet minä kostaisin.
Niin helposti voisin surmata toisen, ottaa hänen paikkansa maailman näkymättömällä huipulla, johtaa minun ajatukseni kaikkiin ja ohjata heitä elämään Oikein...

... Mutta noin minustakin tulisi samanlainen kuin Heistä. Minä olisin samanlainen paholainen kuin He.

Joten voin sanoa nyt, suoralta kädeltä: Olen huomannut jo nyt, että minun elämäni aikana en voi tehdä mitään, paitsi oman perseeni pelastamiseksi. Jokainen tie loppuu lopulta siihen mustaan aukkoon, mikä imee meidät unohdukseen.

Sitä ennen Minä teen jotain...
Jotain mikä muuttaa minun elämäni...
Jotain mikä ei muuta teidän elämäänne...
Jotain, mitä olen kaivannut hirveän pitkään...




... Mä menen aamuröökille.