Elikkä mie kirjotan tänne muutaman "runon". Ne on tavallaan arvoituksia. Kuka ratkasee ekana, mistä on kyse?
1. MISTÄ ON KYSE?
Tähtien kermaa,
sil ei oo vertaa.
Optisesti ensimmäinen
ja kimalainen
ääniaallon kimpussa
taivastulen vieressä.
2. HÄN VAIN KIRKUU
Tähtien kirkunaa
vai lieneekö pelkkää kermaa?
Huonosti tähtäävä
kykeneekö johtamaan?
Miksei vain jättää se nostamatta?
Sen voi murskata.
3. SISÄISIÄ TUNTEITA
Ääniaallon eteneminen
epäloogisuuden ruumiillistuma.
Jos kaiken kätkee sisälleen
niin tuleeko ahdasta?
Entä discovalojen loisteessa?
Kuitenkin esimerkillinen uskollisuudessa.
"Älä jätä minua ääniaalto"
4. TAIVAS ON TAAS TULESSA
Väärinkäsityksiä,
muistoja entisistä ystävistä,
ennen totaalista jäätymistä.
Kirkumisen sävy on muuttunut.
Suuri on ystävyys, siksi kirkunakin osuu,
helposti vahingoittuu.
Puolet on valittava uudelleen
ennen kuin taas lumi peittää alleen.
Nouse ystävä jälleen!
5. MIKÄ KUNKAKIN PELASTAA?
On piilossa rautaa,
kun ääniaallon sisäinen maailma
hautaa kaivaa.
Kimalainen ei osaa lentää,
se hautaan putoaa.
Vain rautapiilo
voi kimalaisen pelastaa.
Sillä aikaa Ensimmäinen
miettii: Taivaan koti vai maa?
6. ELÄMÄN SUURIA VIRHEITÄ.
Hyvä lienee kaukonäköisyys,
vaan ei hahmotu syvyys,
etäisyys.
Lähimmäiset hämärtyy.
Jos fysiikan laittaa uudelleen,
niin miten kaikki järjestyy?
Kuinka kummassa kahdennutaan?
Herää kysymys,
jos muuttuukin väärään suuntaan?
Miksi tilaisuuden tullen vain puhutaan?
Miksi kaiken pitää aina tapahtua
vaikeimman kautta?
Näitä tulee jatkossa lisää. Älkää valittako. Tämä on taidetta :D Moni tuskin vaan ei tajua... Sbetsho ei saa vastata.