Maailma pitää sisällään salaisuuksia ja pelkoja.
Ihmiset haluavat, mutta eivät aina saa.
Mitä siitä pitäisi oppia? Että joskus on valitettavaa?
Mutta jos tarkoitus onkin pelkkä vitutus.
Vitutus siitä, että liikkuu asiasta toiseen ja tulee harmitus.
Joskus on niin vaikea tietää, joskus ei vaan pääse eteenpäin.
Joskus on vaan niin vaikea irrottaa, joskus ei vaan sielu ilmennä itseään.
Miksi, miksi kaikki tämä?
Miksi, miksi vain kämmätä?
Miksi hämätä omaa itseään?
Miksi kärsiä kokematta parastaan?
Miksi kaikki on niin lähellä, mutta samaan aikaan niin kaukana?
Vaikka joskus hetkellisesti tietää, niin miksi se kuitenkin muuttuu kuin häviävä tuhkakasa?
Kuitenkin toivoo aina parasta, mutta riitääkö pelkkä toivo?
Onko avain kuitenkin todellisuuteen luottaminen vai pelkkä hetkellinen kaiho?
Miksi, milloin, missä?
Vaikeita kysymyksiä, kun tulevaisuus on aina vain edessä.
Muutos, sitä aina toivoo.
Kuitenkin ollut ajan orjana jo pitkän aikaa.
Muutos, kehitys, evoluutio. Rakkaus, pelko ja valo.
Ehkä joskus, toivottavasti pian voi kokea sen mikä on.