Ajatelkaa, jos me ei oikeesti eletä vaan ollaan jonkun mielikuvitusta. Samalla se joku kirjottaa meistä kirjaa. Joku kirjailija kirjoittaa yhdestä ihmisestä. Tämän yhden ystävät kuuluvat myös kirjaan.
Samalla joku toinen kirjoittaa edellisen ystävästä ja tässä kirjassa tulee mukaan myös edellinen.
Silloin kaikki maailman kirjat olisivat loppujen lopuksi vain yhtä.
Sitten meidän kirjailijoistakin kirjoitettaisiin kirjoja ja niin edelleen.
Nämä kirjat päättyisivät todellisuuteen, jossa joku keksisi yhä epäillä, että he kuuluvat johonkin kirjaan.
Joten kukaan ei koskaan olisi varma elääkö todellisuudessa.
Mutta tää on vaan postulointia (postulointi tarkoittaa sellaisen seikan olettamista, jota ei voida todistaa).
Ja jos haluutte mennä sekasin, lukekaa Sofian maailma. Siitä mä tonki keksin.