Ei aika voi ihmisiä erottaa vaan jokaiselle
on luotu oma tapansa muuttua. Eikä
tietynlaista tapaa ole keksitty siihen millä
tavalla tulisi ottaa muut huomioon. Ei mitään
saa aikaan kieroilemalla eikä mielistelemällä
muita. On ehkä osittain vaikea hyväksyä
sitä että aina ei voi olla se kaiken keskipiste.
Tulipa hyviä tai huonoja aikoja, aina tuetaan
niitä tärkeimpiä. Mutta joskus voi kaikki
muuttua....
Ei aina ne luotettavimmat ja kuuliaisimmat,
lähinnä sydäntä olevat ihmiset, ole niitä joihin
oikeasti voisi eniten luottaa. Aika tuottaa tuskaa
monella tapaa. Saa kestää ne monet valheet
joihin toinen vain on kykeneväinen. Onko
tärkeys järjestys muuttunut kokonaan?
Se miten ennen katsoit minua, oli katseesi
täynnä rakkautta ja välittämistä. Ennen puhuit
siitä kuinka pettäminen sattuisi, kuinka et
ikinä kykenisi tekemään sitä. Oli päämääräsi
selvä sinulle....
Nyt kun katsot minua, näen kirkkaissa silmissäsi
ylpeyttä. Ylpeytesi kohdistuu niihin joita et
ylpeytesi takia enää näe normaalein kiltein
silmin. On sinulle tärkeytesi vain sinä itse.
Kuinka tärkeää sinulle onkaan olla joku jota
et todellakaan ole. Jos pysähtyisit kuuntelemaan
itseäsi. Kuuntelemaan niitä jotka sinusta välittää.
Osaisitko olla taas oma itsesi? Pystyisitkö edes
yrittämään? Vai onko sinulle todellakin niin
tärkeää olla vain se, joka haluaa satuttaa
niitä joista ennen välitit? Vai haluatko todellakin
olla se mielistelevä tuntematon, joka ei muuten
saa itseään näkyville? Vaikka tuhat vuorta
kasattaisiin meidän välillemme. Toiselta puolelta
tulemme aina auttamaan sinua kun sinulla on
vaikeaa. Oma päätöksesi on, haluatko apua
ihmisiltä, jotka ovat samalla puolella kuin sinä
eivätkä välitä sinusta niin kuin me. Vai
hyväksytkö sen tosiasian, että yrittämisesi
on turhaa ja me todella haluamme olla apunasi.
Aina!