Joka aamu kuljen kotipolkuni
eksyen, lumi aina peittää
jälkeni.
Joka ilta saavun kotiovelle,
tulitikkutytön
kanssa käden lämmitän
Meri on nyt ilman
rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Ainoastaan sade
maan seuraa
kun äänettömyyteen katoaa.
Olit
ensilumen lapsi minussa,
liian kaunis maailmaani
jakamaan.
Elin suruni, tein siitä rakkaani:
lämmin
muisto yösydänunessani.
Meri on nyt ilman
rantaa,
lapsi hiljaisen talven vaeltaa.
Ainoastaan sade
maan seuraa
kun äänettömyyteen katoaa.
Toisen
suulla lauluni laulan,
kaikkeni kannan kehtojen
hautaan.
Kylmän sulatan, itseäni kaitsen ja
odotan.
Kunpa voisin joskus muuhun herätä
kuin
häpeään peilin lävistämään.
Luojan luoma, vailla
suojaa.
Sula maa odottaa lasta hukkuvaa.
Meri on
nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen talven
vaeltaa.
Ainoastaan sade maan seuraa
kun äänettömyyteen
katoaa.
Meri on nyt ilman rantaa,
lapsi hiljaisen
talven vaeltaa.
Taivaani etsintä päättyi kultaan ja
kyyneliin.