IRC-Galleria

Miten tästä tulikin tälläistä. Ensin sanoo kaikenlaista,
toisekseen sanoo ettei tarkoittanutkaan mitä sanoi ja kolmanneksi,
ei tiedä sittenkään tarkoittiko vaiko ei.
Tämän takia se on aina hankalaa. Tunteet pyörii kuin
vuoristorata ja se menee lujaa. Minkä takia ihmistä kohdellaan näin?
Kuin olisi mitätön tunteeton, kuin turha esine jota heitellään pitkin seiniä,
mutta se ei rikkoudukaan. Elämän kolhut kestää, mutta se ei ole
aina niin yksinkertaista. Loppujen lopuksi se esinekin menee rikki,
eikä sitä saa koskaan enää korjatuksi. Palaset lentävät roskiin, eikä niitä
enää sen jälkeen näe. Tuleeko vielä hyviä aikoja välillemme?
Niitä niin kaipaisin. Kuin ennenkin. Sanoin mitä tahansa, olit se joka jaksoi
kuunnella. Se, joka ei ollut kuin piittaamaton typerys vaan jaksoit lohduttaa minua.
Sait minut tuntemaan itseni joksikin tärkeäksi. Ajattelin jopa, että olisin
voinut kuulua vielä jonain päivänä elämääsi, mutta sekin oli typerää
toiveajattelua. Ehkä ajattelenkin, että en selviä ilman sinua, mutta mitä se
sinua liikuttaa. Tiedän että en ansaitse sinua. Kunpa joskus kertoisit mitä tunnet.


"Can we ever have what we had then?
Friendship unbreakable
Love means nothing to me
Without blinking an eye
I'd fade, if so needed,
All those moments with you
If I had you beside me"