"Antaa olla,
kukkona tunkiolla taisteltiin
antaa arpisten haavojen olla
ja maailmaan suureen
lennä, lennä lailla leppäkertun
huolta vailla lennä ison kiven juureen
Antaa menneen olla,
sillä tie on meille avoin
ja me mentiin sitä jäätynein jaloin
Mua väsyttää, en jaksa enää
näitä sanoja, jotka viiltää
Nolla nollaan tää peli vihelletään
sateen jälkeen taas kaikki kiiltää"