IRC-Galleria

Joka ei ole vielä minä
Sen on mahdotonta olla me
Se ei voi kiintyä toiseen
Kun se ei ole kiintynyt itseensä
Se ei voi käsittää suuria ympyröitä
Kun se sekoaa pienissäkin
Sitä pitää lähestyä sen omilla ehdoilla
Kaikki muu pelästyttää ja suistaa sen raiteilta
Kun se vihdoin sanoo nimensä ja minä
Se on saavutus ja sellaisenaan vaikea läksy
Se toistelee nimeään ja innostuu siitä
Sen pitää saada tottua olemaan joku
Ei se muuten opi näkemään joitakin ja muita

Siihen ei yllä järkevä puhe eikä selitykset
Siihen ei saada kontaktia. se ei vastaa
Se ajelehtii mielialojen kourissa
Hyvin syvällä se tietää
Mutta se ei tiedä sanoja eikä säveltä
Se väsyy pimeässä ja hakkaa naulalla seinää
Se on pimeyden vanki ja itkee valoa
Joka on sille tiedon konkreettinen nimitys
Se saartaa asioita hurjan kaukaa
Kaikki on rannatonta ja ulottumattomissa
Se on niin syvältä että sitä pidetään toivottomana tapauksena
Sille rähistään ja siitä tehdään laiskuuden esimerkki
Yökaudet se lukee läksyjään ja silti pysyy laiskuuden esimerkkinä
Se on niin huono että sen äitikin pitää sitä huonona
Se ei tajua miksei kukaan kuule, vaikka se on läkähtyä huutamiseen
Jos se pysyy kilttinä se jää pimeyteen
Sen on pakko ruveta pahaksi
Sen se tekeekin kaikkien hämmästykseksi
Se aiheuttaa hankaluuksia ja häiriöitä
Mutta piemyteen se ei palaa. ei millään hinnalla
Ja nimitykset
Niihin se on tottunut pienestä pitäen

Nuorempana jalat määräsivät kaikesta
Ne viihtyi asemilla ja kaukaisissa kylissä
Pää aina ihmetteli että mitä me täällä tehdään
Me kävellään, sanoi jalat
Suu valehteli ihmisille ja kerskui paljon
Kädet poimi mustikoita metsistä
Kädet pesi hiukset meressä ja syötti lintuja
Jalat nukkui puiden alla ja valvotti
Silmät pelkäsi pimeää ja ulvovia koiria
Kädet silitti vierasta kissaa joka tuli siihen
Pää ei hoksannut että joku kaipaa
Kädet ei välittäneet kirjoitella kortteja

Kun aina riiteli itsensä kanssa
Ei ehtinyt ruveta tykkäämään kenestäkään

Hän ei ole niinkuin toiset
Laitetaan kirja nokan alle
Puhutaan pitkään. luennoidaan
Hän menee aina itsensä läpi tuskaan
Tuska on ainoa keino hankkia tietoja
Hän ei tosiaankaan kuule vaikka on hyvä kuulo
Hänen pitää itse tietää kaikki

Avasin suun : sieltä tuli pieniä ja köyhiä lauseita
Ihan erinäköisiä kuin mielikuvat
Suu toimi jotenkin omaehtoisesti , ilman kontrollia
Jalatkin toimii omaehtoisesti ja kädet
Joskus kun on innostunut ja peloissaan
Ajatus toimii mutta ajatukset ei hoksaa seurata käsiä
Jalat törmää ovenpieliin ja pylväisiin
Päässä on ajatus että pitäisi mennä
Mutta jalat; ne ei välitä pään ajatuksista
Kädet on epäasialliset ja huonosti käyttäytyvät
Tapahtuu vaikka mitä kummaa
Mutta aina jalat lopulta menee kotiin
_____________________________________________________

oli pakko , koska tää txt sai minut itkeen=D=DD