JOS OLET HP-LEFFOJEN SUURIKIN FANI NIIN SANON IHAN SUOSIOLLA, SKIP READING THIS, KOSKA KEHUJA EI OLE TIEDOSSA.
Juu elikäs tänään kävin katsomassa sitten Potterien viimeisen osan leffassa ja mielialani on nyt sitten sen verran musta, että pakko on purkaa tuntemuksiani blogiin.
Hetken ajan jopa erehdyin alkupuolella leffaa ajattelemaan että ehkei tää tulekaan olemaan niin suurta failia kuin pelkäsin... Mutta EHEI, kuvitelmani murskattiin varsin pian.
Okei, okei. Mä ymmärrän kyllä sen, että elokuvantekijät ottaa vapauksia tehdessään työtään ja että niiden pitääkin, koska kaikkea kirjojen sisältöä on vaikea sisällyttää hyvin elokuvaan. Mutta kun toi viiminen osa oli sentään jaettu
kahteen osaan niin olisiko edes voinut yrittää?! D: Mä en oikeasti osaa edes sanoin kuvata kuinka pettynyt olen. assdsfsfhjasjas
Kohtia oli muuteltu ihan miten sattuu, joitakin juttuja jätetty tyystin pois, sitten taas oli lisäilty jotain ihan outoja, ja välillä olin lähes puulla päähän lyöty että
mitä helvettiä tää nyt oikein on?! En kestä. Erikoistehosteita oli tosin kyllä osattu käyttää kovastikin - PAITSI NIISSÄ KOHDISSA (*köh*epilogi*köh*) joissa todellakin olisi tarvinnut! Aika jännää, että Harri ja kumppanit ei ollut yhdeksäntoista vuoden aikana vanhentunut yhtään. Harrikin oli jopa onnistunut kasvattamaan itselleen pulisongit sinä aikana, oh hoh mikä muutos! >_o
Sen sijaan Alan Rickman oli kyllä onnistuneesti saatu näyttämään Kalkaroksen muistoissa nuoremmalta, ja mä kun olin aina luullut, että vanhan ihmisen nuorentaminen olisi huomattavasti vaikeampaa kuin lykätä maskia nuoren ihmisen pärstään ja tehdä se vanhemman näköiseksi. No, ei kai sitten. Tai ehkä leffan loppua kohden uhkasi budjetti ylittyä kun oli kaikki rahat hassattu jo siihen mennessä niihin liioiteltuihin taistelukohtauksiin. En tiedä, enkä ehkä välitäkään.
Lopullinen tuomio: ilman Alan Rickmania koko elokuva olisi mielestäni ollut täyttä ajan ja rahan haaskausta. Ja Rickmanhan ei koskaan ole mun omaa kirjojen perusteella luomaa mielikuvaani Kalkaroksesta edes vastannut. Mutta se veti roolinsa hyvin ja tunteella ja eläytyi niin aidosti, että
melkein jopa onnistui saamaan mun silmään ihan pikkiriikkisen kyyneleentapaisen. Hieno saavutus. Ja hieno mies.
Monesti mielestäni kirjoja ei tarvitsisi tehdä ollenkaan elokuviksi asti ja itse olen sitä mieltä, että HP-leffat on yksi esimerkki hienosta kirjasarjasta, josta tehtiin paljon huonompi elokuvasarja.
Niin ja nyt joku neropatti ehkä saattaa miettiä että miksi edes olen katsonut kaikki leffat kun ne kerran on niin huonoja? En tiedä. En todellakaan tiedä. Ehkä siksi, että ekoista parista HP-leffasta vielä tykkäsin ja sitten vain jotenkin jäin siihen kierteeseen. Että kun on edellisetkin leffat nähnyt ja kaikki kirjat lukenut, niin pakko katsoa loputkin.?
Mutta nyt se on ohi. Lopullisesti.
Eipä tarvitse pettyä enää.