IRC-Galleria

18. Where do you get the most inspiration for your fics (aka "bunnies") from?


Hmm, tähän ei oikeastaan ole yhtä vastausta, vaan mun inspiraationi lähteet vaihtelee tosi paljon ja voin saada inspiraation melkeinpä mistä vaan. Joskus vaan mun päähäni pälkähtää ihan tyhjästä idea, vaatien päästä kirjoitetuksi, joskus taas joku leffa tai tv-sarja tai tosielämän juttu saattaa inspiroida. Ja tietysti kaikki se hulluus, mitä tulee kavereiden tai siskon kanssa puhuttua saattaa joskus päätyä ficciin tavalla tai toisella. Plus tietysti mua inspiroi myöskin musiikki.

Etenkin mitä tulee From Eroica with Love-fandomiin, niin melkein aina kun kuuntelen Led Zeppeliniä, inspiraatiota pukkaa. Mutta se saattaa johtua siitä, että olen mielessäni niin hyvin yhdistänyt Robert Plantin ja Dorianin (ja Planthan on oikeastikin toiminut tämän mangahahmon esikuvana), että melkein aina kun kuulen Plantin äänen, ajatukset helposti eksyy mangaan jossakin vaiheessa. :'D

17. Titles – Are they the bane of your existence, or the easiest part of the fic? Also, if you do chaptered fic, do you give each chapter a title, or not?


Mä olen aina (ja tarkoitan siis ihan aina, siitä asti kun ensimmäisiä kertoja ala-asteen äidinkielentunneilla kirjoitin ensimmäisiä aineitani) ollut todella huono keksimään tarinoilleni otsikkoja. Mistä syystä otsikointi jää mulla aina aivan viimeiseen hetkeen ja silloinkin kenties vain hätäpäissäni päätän että "Tuo se on, saa luvan kelvata!". Missään nimessä en otsikoi monikappaleisissa ficeissäni jokaista kappaletta erikseen. Siinä mulla menisi ikä ja terveys.

Olisihan se hienoa, jos osaisin keksiä tarttuvia ja mieleenpainuvia otsikoita ficeilleni, mutta melko usein ne on vaan jotakin epätoivon vallassa keksittyjä itsestäänselvyyksiä. Jostakin syystä otsikointi ei vaan ole multa koskaan kovin hyvin luonnistunut... :/

16. Summaries – Do you like them or hate them? How do you come up with them, if you use them?

Kun alan lukea ficciä, arvostan sitä, jos summary antaa sopivasti tietoa siitä mitä on luvassa. Mutta mitä tulee mun omiin summaryihin, niin ei ne aina mitään häävejä ole. Mun on ihan kauhean vaikea yleensä keksiä mitään sopivan lyhyttä ja ytimekästä mutta samalla tarpeeksi kuvailevaa ja houkuttelevaa, surullista mutta totta.

Tosin mun Lou/Kiefer crack!ficin summary on mielestäni harvinaisen onnistunut, vaikka itse sanonkin:



Siinä onkin ficin koko juoni alusta loppuun hienosti tiivistettynä. XD

Heräsin aamulla ja katson kännykkää - joka näyttää suunnilleen 07:45. Meikäläinen sai kauhean hepulin:

"AAARGH NUKUIN POMMIIN JA MIKSEI MULLA OLLUT HERÄTYS PÄÄLLÄ JA NYT MYÖHÄSTYN HARJOTTELUPAIKALTA JA TÄNÄÄN VIELÄ KIIRE PÄIVÄ SIELLÄ JA-"

Sitten tajusinkin, että perjantai meni jo ja on lauantai-aamu. Ja että saan nukkua niin pitkään kuin unettaa. Aah, ihanaa! ♥

Yleensähän mulle käy niin päin että herään arkiaamuna joskus pari minuuttia ennen herätystä, katson kelloa ja ajattelen, että onneksi on viikonloppu - kunnes tajuan että eipäs perkele olekaan.... -.-

13. Do you prefer canon or fanon when you write? Has writing fanfic for a fandom changed the way you see some or even all of the original source material?

(VAROITUS: Postaus sisältää spoilereita liittyen Petshop of Horrors-mangaan [koska en osaa pysyä tiukasti aiheessa...], eli jos on aikeissa lukea sen joskus eikä halua tietää miten manga loppuu, skipatkoon tämän merkinnän suosiolla.)

No kun nyt katsoo noita mun aiempia postauksianikin niin eiköhän se ole selvää, etten mä pahemmin liputa canonin puolesta. Fanoniahan mä kirjoitan.

Vaikkakin jos oikein haluaisin tähän alkaa vängätä, niin voisin toki sanoa, että tietystä vinkkelistä tarkasteltuna jotkut mun suosikkiparituksistani on melkeinpä canonia. Esimerkiksi Snarry voisi periaatteessa olla canonia mun mielestäni, vaikka tiedän kyllä että moni joka ei slashista tai kyseisestä parituksesta perusta kommentoinee tässä kohtaa mielessään "Joo, jos on sokea idiootti."

Ja vaikka en ole vielä aikomuksistani huolimatta kirjoittanut Petshop of Horrors-ficciä, niin sitten kun kirjoitan, Leon/D on lähestulkoon canon-paritus.
Todisteet: D vihaa sokeasti kaikkia ihmisiä, mutta sarjan aikana tykästyy kuitenkin Leoniin niin paljon, että itkee viimeisessä volumessa kun joutuu jättämään Leonin lähtiessään maasta. Ja sarja siis loppuu siihen, että Leonin kerrotaan lähteneen etsimään D:tä kaksikymmentä vuotta takaperin ja jääneen sille tielleen. Hmm. Canonia, sanon minä.

Mutta noin yleisesti; jos paritus on jo valmiiksi olemassa, en välitä kirjoittaa siitä. Suurin hauskuus slashissakin mielestäni on siinä, että saa kirjoittaa, miten ficin päähenkilöt päätyy keskenään yhteen. Ja sitähän varten fanfiction paljolti muutenkin on: kirjoitetaan asioista, jotka eivät tapahdu itse canonissa.

Ja ei, mulle ei ole käynyt kyllä vielä koskaan niin, että joku kirjoittamani fic olisi muuttanut mun koko käsityksen alkuperäisestä lähteestä. Kyllä se lähtee jo ihan oman pään sisältä miten asiat näen, en tarvi siihen mustaa valkoisella.

12. Have you ever attempted an "adaptation" fic of a favorite book or movie but set in a different fandom?

Hahahaha, ainut mitä mulle tulee mieleen on se, kun joskus kauan sitten vielä Diru-fandomin parissa vielä puuhastellessani sain hetkellisen ahaa-elämyksen, että kirjoittaisin "Kaunotar ja hirviö"-teemaisen ficin. Onneksi se jäi kuitenkin kirjoittamatta, koska siitä ei olisi voinut seurata kerrassaan mitään hyvää. :'D



Sen sijaan olen kyllä lukenut muutamiakin ficcejä, missä hahmot on heitetty jonkun kirjan/leffan/sadun tapahtumiin, ja osa niistä on ollut jopa ihan viihdyttäviä. XD

11. Genre – do you prefer certain genres of fic when you're writing? What kind do you tend to write most?

No, ensinnäkin slash on yksi genre, joten se nyt tietenkin. Ja koska kirjoitan slashia, se taas tarkoittaa oikeastaan automaattisesti sitä, että mun ficeissä on romantiikkaa. Mutta koska en kuitenkaan ole itse kovin romanttinen ihminen, vältän liikaa siirappisuutta yli kaiken kirjoittaessani ja mun ficeissäni romanttisuus tuleekin esiin yleensä tekojen kautta, ei sanojen muodossa. Imelät lausahdukset tyyliin "Sinä olet elämäni valo" jätän ihan muille. >>

Hurt/comfort on myös mieleeni, sekä lukiessa että kirjoittaessa. Siitä on hauska kirjoittaa. Samaten myös angstia on hauska kirjoittaa, mutta sen kohdalla pitää olla varuillaan, ettei mene liiallisuuksiin. Liikaa angstissa vellomista ei jaksa lukea pitkään, tai ainakaan itse en jaksaisi, joten koitan pitää angstin omissa ficeissäni aina siedettävissä määrissä.

Ja koska olen huumorin ystävä, usein mun ficeistäni löytää myös jotain mille voi naureskella, yleensä hahmojen laukomien "viisauksien" muodossa. Ellen sitten heittäydy täysin huumorilinjalle ja kirjoitakin crackia. Mutta siltikin, oli ficeissä sitten huumoria, angstia, romantiikkaa tai mitä muuta tahansa, yleensä päägenre on aina slash. Tai mangasta puhuttaessa yaoi.

10. Pairings – Have you ever gone outside your comfort zone and written a pairing you liked, but found you couldn't write, or a pairing you didn't like, and found you could?

Mä en yksinkertaisesti varmaan pystyisi ikinä kirjoittamaan parituksella mikä on musta vastenmielinen tai missä en vaan näe yhtään mitään mahdollisuuksia, samoin kuin en pysty sellaisesta lukemaankaan. Tai jos kirjoittamaan pystyisinkin niin en kovinkaan hyvin tai uskottavasti, tuntemani inho takuulla tihkuisi läpi itse siihen tekstiin.

Ainoa poikkeus on ehkä se, että yhdessä vanhassa Snarry-ficissäni (jossa en päässyt koskaan alkua pidemmälle), mun piti pistää Harry eroamaan Ginnystä ja tehdä sitten Ginnystä ja Dracosta pari. Tämä lähinnä siksi, että lupasin yhdelle kaverille, että se saa lukea ficin kun se on valmis (mitä siis ei koskaan tapahtunut koska fic on yhä kesken ja sellaiseksi jää) ja tämä kaveri sattuu jostain syystä pitämään Draco/Ginny-parituksesta. Itse en pidä Ginnystä lainkaan missään muodossa, joten jos koskaan olisin tämän ficin valmiiksi asti saanut, se olisi ollut mulle aivan suunnaton voitto.

Tämän epäonnistuneen yrityksen lisäksi mieleen tulee vain myöskin keskeneräinen Drarry-ficcini. Luen toisinaan kyllä ficcejä parituksella Harry/Draco (ja itse asiassa mun HP-fanficcien lukuni aikanaan juuri alkoi tällä parituksella), mutta en ole oikeastaan ajatellut itse osaavani kirjoittaa niistä kahdesta. Mutta eräs tuntemani henkilö pitää nimenomaan Dracosta ja Harrysta yhdessä, joten halusin ilahduttaa tätä tyyppiä ja niinpä lupauduin kirjoittamaan Drarry-ficin. Ja yllätyin positiivisesti kun se sujuikin hyvin. Fic on yhä kesken, mutta olen varma, että saan sen joskus loppuun asti kirjoitettua.

8. Do you write OCs? And if so, what do you do to make certain they're not Mary Sues, and if not, explain your thoughts on OCs.

(fanfiction-termejä tuntemattomille: selitys OC:lle - ja monelle muulle ff-termille) löytyy täältä: List of fan fiction terms.

Mun täytyy myöntää, että OC:t ei ole ikinä ollut mun juttu mitä tulee fanficceihin. En pahemmin tykkää lukea OC:ista muiden ihmisten ficeissäkään, ja omiin ficceihini kirjoitan niitä myös hyvin harvoin, jos koskaan.

Uskon aika vakaasti siihen, että OC:ita voi käyttää huoletta fanficeissä silloin, jos ne on joko
a) suhteellisen pienessä roolissa tai b) jos niitä ehdottomasti tarvitaan, eli jotain juonen kannalta tärkeää pitää saada tapahtumaan eikä kukaan alkuperäisistä jo olemassaolevista hahmoista voi vastata siitä, että se tapahtuu. Samaten jos kirjoittaa fanfictionia henkilöistä, joista ei ole canonissa annettu kauhean tarkkoja tietoja (esim. henkilön perheestä, menneisyydestä ym.), on ihan ok käyttää OC:ita. Mutta tällöinkin mielestäni tietyissä rajoissa, eli OC:n roolin pitää olla suhteellisen pieni.
Lukiessani ficcejä haluan lukea niistä hahmoista, jotka fandomiin kuuluu, en OC:ista, ja multa lähtee oikeastaan aina maku ficciin, jos OC on kauhean suuressa roolissa siinä. Alan väkisinkin miettimään, että miksi rooli on niin suuri ja eikö vähempi olisi riittänyt.

Meikäläinen on lukenut valehtelematta satoja ficcejä kymmenistä fandomeista vuosien varrella, ja arvatkaa mitä? Tätä kirjoittaessani mietin ja mietin pääni puhki koittaessani muistella olenko koskaan törmännyt OC:hen, josta olisin todella pitänyt tai joka muuten vain olisi jäänyt jotenkin positiivisesti mieleen, EIKÄ MIELEENI TULLUT YHTÄKÄÄN. Samasta syystä silloin kun itse kirjoitan, välttelen OC:iden käyttöä viimeiseen saakka ja käytän niitä vain ja ainoastaan tarvittaessa. En tykkää lukea OC:ista itse, joten miksi olettaisin, että muut haluavat?

7. Have you ever had a fic change your opinion of a character?

Ainakin moni jonkun toisen kirjoittama fic on saanut mut näkemään tietyt henkilöt eri tavalla kuin ennen, ja jos alkasin luettelemaan, listasta voiskin tulla suht pitkä. Mutta tällä kysymyksellä haetaan kaiketi pikemminkin sitä, että onko joku mun omista ficeistä muuttanut mun käsitystä jostakin henkilöstä.

En keksi tähän mitään muuta hahmoa kuin From Eroica with Loven Mr. James. Kun aloin lukea mangaa, James ärsytti mua aika ajoin ihan älyttömästi, ennen kuin ärtymys sitten vaihtui sääliin. Lukemani fanficit joissa James oli vähän isommassa roolissa sitten sai mut hiljalleen lämpeämään yhä enemmän Jamesille, mutta vasta kun aloin kirjoittaa itse yhtä Dorian/Klaus-ficciäni ja heitin Jamesin mukaan, tyyppi alkoi kehittyä siitä millaisena olin sen nähnyt enkä pian enää ajatellutkaan sitä pelkästään säälittävänä ja tragikoomisena side kickinä. Ja nykyään James lukeutuukin mun suosikkihahmoihini. :)

Voisi kai sanoa sivuhenkilöissä olevan se hyvä puoli, että koska niistä ei ole annettu kauhean tarkkaa tietoa, toisin kuin päähenkilöistä, ne voi halutessaan muokata omanlaisikseen. Esimerkiksi Jamesin taustoista tai paljosta muustakaan ei olla mangassa koskaan kerrottu mitään, mikä on hyvä, koska päästin sitten mielikuvitukseni kunnolla lentämään tässä asiassa.