Lueskeltuani tänään pitkään erinäisiä elokuvablogeja päädyin lopulta yhteen missä törmäsin kiintoisaan testiin, josta en ollut koskaan kuullutkaan.
The Bechdel Test tai suomeksi sanottuna
Bechdelin testi tarkastelee erityisesti naisten roolia elokuvissa. Testi on siis seuraavanlainen:
Kun katsot mitä tahansa elokuvaa, mieti:
1. Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet?
2. Puhuvatko he keskenään?
3. Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet?
Ja jos siis nuo kaikki kolme ehtoa eivät täyty, elokuva ei ole läpäissyt testiä. Simppeliä.
Rupesin heti tosissani miettimään noita kohtia, ja sitten sen jälkeen kaikkia niitä elokuvia, mitä olen vuosien varrella katsonut. Ja rehellisesti täytyy sanoa, ettei mieleen tullut muuta kuin pari hassua tekelettä, missä noi ehdot oikeasti täyttyy, näin äkkiseltään. Eikä nekään kaikki elokuvat, jotka täyttää nuo ehdot, ole mitenkään välttämättä kovin naisia imartelevia. Hmm.
Eli siis tulin selvittäneeksi ratkaisun sille, miksi en oikeastaan ikinä ole pystynyt kiintymään juuri yhteenkään naishahmoon juuri yhdessäkään elokuvassa. Pikemminkin musta usein tuntuu siltä, että ääliömäiset naishahmot (typerät, heikot itkupillit jotka ei ilman miehiä tunnu pystyvän mihinkään) pilaa muuten hyvän leffan läsnäolollaan.
En ole mikään feministi, mutta kun asiaa alkoi tältä kantilta tarkastelemaan niin voihan perkele, ei hyvältä näytä. Mullakaan ei ole montaa leffaa leffahyllyssäni, jossa olisi pääosassa nainen tai naisia, yleensä naiset on sivuosissa mun suosikkileffoissa ja niissäkin ne on helvetin ärsyttäviä.
Tosin puolustaudun tässä nyt ja totean, että mun piiiitkällä "Must have!"-leffalistallani on muutama sellainenkin leffa, joka läpäisisi Bechdelin testin.
(vaikkakin myönnetään: yhden niistä leffoista tahdon hankkia melkein yksinomaan siksi, että sen trailerissa soi yksi mun lempibiiseistäni Led Zeppeliniltä mutta kuitenkin :---D)
Ja yllättäen (eli siis ei yhtään yllättäen) mun viimeisin leffatilaukseni ei tosiaankaan täytä yhtäkään noista testin kohdista. Puhun siis
Back to the Future-boksista, jonka tilasin nostalgiafiiliksissäni ja nyt odotan sitä saapuvaksi ihan innolla.
Mutta siis pointti tässä oli se, että ei ihme, että olen usein tuntenut itseni oikeaksi naisvihaajaksi kun olen lähestulkoon päästänyt räkäisen naurun kun leffan naissivuhenkilö on potkaissut tyhjää ym. muuta ikävää. Mutta kun ei niihin vaan yksinkertaisesti voi samaistua kun ne on sellaisia hyödyttömiä tyhjänpantteja ja usein kirjoitettu mukaan tarinaan vaan jonkun machomiehen petikumppaniksi. Huoh.
Niin. Ja pitänee vielä lisätä, että tämä naisten esittäminen kyseenalaisessa valossahan ei päde ainoastaan elokuviin vaan myös mm. tv-sarjoihin, mangaan jne. Ainakin mun mielestäni.
Tällaista siis tuli pohdittua tällä kertaa.
