IRC-Galleria

13. Do you prefer canon or fanon when you write? Has writing fanfic for a fandom changed the way you see some or even all of the original source material?

(VAROITUS: Postaus sisältää spoilereita liittyen Petshop of Horrors-mangaan [koska en osaa pysyä tiukasti aiheessa...], eli jos on aikeissa lukea sen joskus eikä halua tietää miten manga loppuu, skipatkoon tämän merkinnän suosiolla.)

No kun nyt katsoo noita mun aiempia postauksianikin niin eiköhän se ole selvää, etten mä pahemmin liputa canonin puolesta. Fanoniahan mä kirjoitan.

Vaikkakin jos oikein haluaisin tähän alkaa vängätä, niin voisin toki sanoa, että tietystä vinkkelistä tarkasteltuna jotkut mun suosikkiparituksistani on melkeinpä canonia. Esimerkiksi Snarry voisi periaatteessa olla canonia mun mielestäni, vaikka tiedän kyllä että moni joka ei slashista tai kyseisestä parituksesta perusta kommentoinee tässä kohtaa mielessään "Joo, jos on sokea idiootti."

Ja vaikka en ole vielä aikomuksistani huolimatta kirjoittanut Petshop of Horrors-ficciä, niin sitten kun kirjoitan, Leon/D on lähestulkoon canon-paritus.
Todisteet: D vihaa sokeasti kaikkia ihmisiä, mutta sarjan aikana tykästyy kuitenkin Leoniin niin paljon, että itkee viimeisessä volumessa kun joutuu jättämään Leonin lähtiessään maasta. Ja sarja siis loppuu siihen, että Leonin kerrotaan lähteneen etsimään D:tä kaksikymmentä vuotta takaperin ja jääneen sille tielleen. Hmm. Canonia, sanon minä.

Mutta noin yleisesti; jos paritus on jo valmiiksi olemassa, en välitä kirjoittaa siitä. Suurin hauskuus slashissakin mielestäni on siinä, että saa kirjoittaa, miten ficin päähenkilöt päätyy keskenään yhteen. Ja sitähän varten fanfiction paljolti muutenkin on: kirjoitetaan asioista, jotka eivät tapahdu itse canonissa.

Ja ei, mulle ei ole käynyt kyllä vielä koskaan niin, että joku kirjoittamani fic olisi muuttanut mun koko käsityksen alkuperäisestä lähteestä. Kyllä se lähtee jo ihan oman pään sisältä miten asiat näen, en tarvi siihen mustaa valkoisella.

12. Have you ever attempted an "adaptation" fic of a favorite book or movie but set in a different fandom?

Hahahaha, ainut mitä mulle tulee mieleen on se, kun joskus kauan sitten vielä Diru-fandomin parissa vielä puuhastellessani sain hetkellisen ahaa-elämyksen, että kirjoittaisin "Kaunotar ja hirviö"-teemaisen ficin. Onneksi se jäi kuitenkin kirjoittamatta, koska siitä ei olisi voinut seurata kerrassaan mitään hyvää. :'D



Sen sijaan olen kyllä lukenut muutamiakin ficcejä, missä hahmot on heitetty jonkun kirjan/leffan/sadun tapahtumiin, ja osa niistä on ollut jopa ihan viihdyttäviä. XD

11. Genre – do you prefer certain genres of fic when you're writing? What kind do you tend to write most?

No, ensinnäkin slash on yksi genre, joten se nyt tietenkin. Ja koska kirjoitan slashia, se taas tarkoittaa oikeastaan automaattisesti sitä, että mun ficeissä on romantiikkaa. Mutta koska en kuitenkaan ole itse kovin romanttinen ihminen, vältän liikaa siirappisuutta yli kaiken kirjoittaessani ja mun ficeissäni romanttisuus tuleekin esiin yleensä tekojen kautta, ei sanojen muodossa. Imelät lausahdukset tyyliin "Sinä olet elämäni valo" jätän ihan muille. >>

Hurt/comfort on myös mieleeni, sekä lukiessa että kirjoittaessa. Siitä on hauska kirjoittaa. Samaten myös angstia on hauska kirjoittaa, mutta sen kohdalla pitää olla varuillaan, ettei mene liiallisuuksiin. Liikaa angstissa vellomista ei jaksa lukea pitkään, tai ainakaan itse en jaksaisi, joten koitan pitää angstin omissa ficeissäni aina siedettävissä määrissä.

Ja koska olen huumorin ystävä, usein mun ficeistäni löytää myös jotain mille voi naureskella, yleensä hahmojen laukomien "viisauksien" muodossa. Ellen sitten heittäydy täysin huumorilinjalle ja kirjoitakin crackia. Mutta siltikin, oli ficeissä sitten huumoria, angstia, romantiikkaa tai mitä muuta tahansa, yleensä päägenre on aina slash. Tai mangasta puhuttaessa yaoi.

10. Pairings – Have you ever gone outside your comfort zone and written a pairing you liked, but found you couldn't write, or a pairing you didn't like, and found you could?

Mä en yksinkertaisesti varmaan pystyisi ikinä kirjoittamaan parituksella mikä on musta vastenmielinen tai missä en vaan näe yhtään mitään mahdollisuuksia, samoin kuin en pysty sellaisesta lukemaankaan. Tai jos kirjoittamaan pystyisinkin niin en kovinkaan hyvin tai uskottavasti, tuntemani inho takuulla tihkuisi läpi itse siihen tekstiin.

Ainoa poikkeus on ehkä se, että yhdessä vanhassa Snarry-ficissäni (jossa en päässyt koskaan alkua pidemmälle), mun piti pistää Harry eroamaan Ginnystä ja tehdä sitten Ginnystä ja Dracosta pari. Tämä lähinnä siksi, että lupasin yhdelle kaverille, että se saa lukea ficin kun se on valmis (mitä siis ei koskaan tapahtunut koska fic on yhä kesken ja sellaiseksi jää) ja tämä kaveri sattuu jostain syystä pitämään Draco/Ginny-parituksesta. Itse en pidä Ginnystä lainkaan missään muodossa, joten jos koskaan olisin tämän ficin valmiiksi asti saanut, se olisi ollut mulle aivan suunnaton voitto.

Tämän epäonnistuneen yrityksen lisäksi mieleen tulee vain myöskin keskeneräinen Drarry-ficcini. Luen toisinaan kyllä ficcejä parituksella Harry/Draco (ja itse asiassa mun HP-fanficcien lukuni aikanaan juuri alkoi tällä parituksella), mutta en ole oikeastaan ajatellut itse osaavani kirjoittaa niistä kahdesta. Mutta eräs tuntemani henkilö pitää nimenomaan Dracosta ja Harrysta yhdessä, joten halusin ilahduttaa tätä tyyppiä ja niinpä lupauduin kirjoittamaan Drarry-ficin. Ja yllätyin positiivisesti kun se sujuikin hyvin. Fic on yhä kesken, mutta olen varma, että saan sen joskus loppuun asti kirjoitettua.

8. Do you write OCs? And if so, what do you do to make certain they're not Mary Sues, and if not, explain your thoughts on OCs.

(fanfiction-termejä tuntemattomille: selitys OC:lle - ja monelle muulle ff-termille) löytyy täältä: List of fan fiction terms.

Mun täytyy myöntää, että OC:t ei ole ikinä ollut mun juttu mitä tulee fanficceihin. En pahemmin tykkää lukea OC:ista muiden ihmisten ficeissäkään, ja omiin ficceihini kirjoitan niitä myös hyvin harvoin, jos koskaan.

Uskon aika vakaasti siihen, että OC:ita voi käyttää huoletta fanficeissä silloin, jos ne on joko
a) suhteellisen pienessä roolissa tai b) jos niitä ehdottomasti tarvitaan, eli jotain juonen kannalta tärkeää pitää saada tapahtumaan eikä kukaan alkuperäisistä jo olemassaolevista hahmoista voi vastata siitä, että se tapahtuu. Samaten jos kirjoittaa fanfictionia henkilöistä, joista ei ole canonissa annettu kauhean tarkkoja tietoja (esim. henkilön perheestä, menneisyydestä ym.), on ihan ok käyttää OC:ita. Mutta tällöinkin mielestäni tietyissä rajoissa, eli OC:n roolin pitää olla suhteellisen pieni.
Lukiessani ficcejä haluan lukea niistä hahmoista, jotka fandomiin kuuluu, en OC:ista, ja multa lähtee oikeastaan aina maku ficciin, jos OC on kauhean suuressa roolissa siinä. Alan väkisinkin miettimään, että miksi rooli on niin suuri ja eikö vähempi olisi riittänyt.

Meikäläinen on lukenut valehtelematta satoja ficcejä kymmenistä fandomeista vuosien varrella, ja arvatkaa mitä? Tätä kirjoittaessani mietin ja mietin pääni puhki koittaessani muistella olenko koskaan törmännyt OC:hen, josta olisin todella pitänyt tai joka muuten vain olisi jäänyt jotenkin positiivisesti mieleen, EIKÄ MIELEENI TULLUT YHTÄKÄÄN. Samasta syystä silloin kun itse kirjoitan, välttelen OC:iden käyttöä viimeiseen saakka ja käytän niitä vain ja ainoastaan tarvittaessa. En tykkää lukea OC:ista itse, joten miksi olettaisin, että muut haluavat?

7. Have you ever had a fic change your opinion of a character?

Ainakin moni jonkun toisen kirjoittama fic on saanut mut näkemään tietyt henkilöt eri tavalla kuin ennen, ja jos alkasin luettelemaan, listasta voiskin tulla suht pitkä. Mutta tällä kysymyksellä haetaan kaiketi pikemminkin sitä, että onko joku mun omista ficeistä muuttanut mun käsitystä jostakin henkilöstä.

En keksi tähän mitään muuta hahmoa kuin From Eroica with Loven Mr. James. Kun aloin lukea mangaa, James ärsytti mua aika ajoin ihan älyttömästi, ennen kuin ärtymys sitten vaihtui sääliin. Lukemani fanficit joissa James oli vähän isommassa roolissa sitten sai mut hiljalleen lämpeämään yhä enemmän Jamesille, mutta vasta kun aloin kirjoittaa itse yhtä Dorian/Klaus-ficciäni ja heitin Jamesin mukaan, tyyppi alkoi kehittyä siitä millaisena olin sen nähnyt enkä pian enää ajatellutkaan sitä pelkästään säälittävänä ja tragikoomisena side kickinä. Ja nykyään James lukeutuukin mun suosikkihahmoihini. :)

Voisi kai sanoa sivuhenkilöissä olevan se hyvä puoli, että koska niistä ei ole annettu kauhean tarkkaa tietoa, toisin kuin päähenkilöistä, ne voi halutessaan muokata omanlaisikseen. Esimerkiksi Jamesin taustoista tai paljosta muustakaan ei olla mangassa koskaan kerrottu mitään, mikä on hyvä, koska päästin sitten mielikuvitukseni kunnolla lentämään tässä asiassa.

Tai pikemminkin ihan helkkarin huono kaikissa "naisten askareissa", selkeesti.

Ookoo, no olen mä sen aina tiennyt, että käsityöt (neulominen, kutominen ja kaikki muu missä tarvitsee käytellä neulaa, lankaa, ompelukonetta tms.) ei multa luonnistu.

Mutta jotensakin tuntee olonsa idiootiksi kun koittaa alkaa ommella irronnutta nappia takaisin paitaan ja suurin piirtein ensimmäiset 5 minuuttia menee siinä, että koittaa saada aikaan kunnollista solmua siihen lankaan... -.-

FAIL.

6. When you write, do you prefer writing male or female characters?

Noh, ottaen huomioon, että kirjoitan melkein pelkästään slash-ficcejä niin vastaus lienee itsestään selvä. Eli siis kirjoitan melkein pelkästään miehistä ja miesten näkökulmasta, enkä ole ikinä nähnyt siinä mitään outoa saati kokenut sitä erityisen haastavaksi. En ole itsekään mikään naisellinen nainen ja monesti tosielämässäkin tulee huomattua, että pystyn tietyissä asioissa näkemään asiat miesten kannalta paremmin kuin naisten.

Lisäksi mun suosikkifandomit on usein sellaisia, ettei niissä juurikaan ole naishahmoja, joihin pystyisin tykästymään. Esimerkiksi Fruits Basketista puhuttaessa tulen vaan raivoihini melkein jokaisen naishenkilön kohdalla tai jos en, niin sitten ne kuitenkin ärsyttää mua kylliksi jollain tavalla niin, ettei mieleni tehnyt aikanaan kirjoittaa niistä enempää kuin oli aivan pakko.

Tykkään siis kirjoittaa ainoastaan harvoja naisia, mutta niitä joita kirjoitan, kirjoitankin kyllä sitten tosi mielelläni. Harry Potterin kohdalla on tietysti selvää, että Luna on mun suosikkinaishahmo, ja mun keskeneräisessä Drarry-ficissä (joka sijoittuu suunnilleen aikaan, kun Harry ja kumppanit on vähän alle kolmekymppisiä) olen tykännyt kirjoittaa Astoriasta, eli Dracon vaimosta. Toisaalta tätä ei ehkä lasketa, koskapa Astorian luonteesta ym. ei kerrota mitään itse kirjoissa ja ficin Astoria on siis toisin sanoen nimeään lukuunottamatta mun oman mielikuvituksen tuotetta.

Ja olen jo pitkään halunnut kirjoittaa kunnollisen Petshop of Horrors-ficin liittyen D:hen ja Leoniin. Sitten kun lopulta ficciä aloitan olen varma, että Leonin työkaveri, Jill, tulee olemaan mukana kuvioissa, koska siinä on sellainen naispuolinen mangahahmo, josta tykkään oikeasti.


Ja selventääkseni että miksi sitten tykkään? NO: vaikka on aika voimakas ja suorasanainen naishahmo, Jill ei kuitenkaan ole määräilevä kiukkupussi jollaisia mangoissa usein näkee, ja vaikka on naisellinen nainen, Jill ei kuitenkaan ole itkeskelevä nyyhky joka ei saa mitään aikaiseksi ilman miesten apua. Molemmat ääripäät olen nähnyt mangassa niin moneen kertaan, että aina kun koitan alkaa lukemaan uutta mangaa ja jompi kumpi noista stereotypioista hyppää silmille ekan volumen aikana, mun lukeminen jää kyllä siihen.

5. If you have ever had a character try to push their way into a fic, whether your "muse" or not, what did you do about it?

No kuten juuri eilen mainitsin, Luna, toinen HP-"muusani", on tehnytkin ficissä vierailun ihan vain hetken mielijohteesta, samaten olen tehnyt myös parissa aloittamassani Snarry-ficissä Remuksen suhteen, eli kirjoittanut sen mukaan ihan vain siksi, että mun oli pakko. Onpa mun ollut myös yhdessä ficissä pakko vääristellä canonia sen verran, että Sirius ei kuollutkaan vitoskirjassa, jotta sain sen heittämään vähän kapuloita rattaisiin Kalkarokselle.

Mutta jos jätetään HP sikseen, niin ehkä kaikkein sairainta oli, kun kirjoitin ihanaa The Little Gay Ranch in the Prairie-crack!ficciäni. Väsäsin sen valmiiksi asti noin puolessa tunnissa, mutta sitten mulle tuli pakollinen tarve muokata sitä, tavallaan. Koska itse tarinaa en muokannut, mutta lisäsin siihen hahmojen alkuesittelyt, tiedättehän, vähän kuten jossain tv-sarjoissa ja leffoissa on alussa tai lopussa sellaiset.

Ja näin siis Sean Connery, jota ei itse ficissä edes mainita sanallakaan, pääsi kuitenkin mukaan tähän "mestariteokseen". Ohessa alkuesittely kuten se Conneryn kohdalla mun ficin alussa menee:


Eli siis kuten tästä näkyy, jos joku hahmo väkisin haluaa tulla kirjoitetuksi mukaan ficciin, mä en yleensä pahemmin vastustele vaan yksinkertaisesti teen sen. Vaikka niin ei ehkä olisi ollut alunperin aikomus. XD

4. Do you have a "muse" character, that speaks to you more than others, or that tries to push their way in, even when the fic isn't about them? Who are they, and why did that character became your muse?

Tietysti ne mitkä luettelin eilisessä postauksessani inspiroi mua muita enemmän, koska niistä on niin helppo kirjoittaa. Niihin mun "muusani" siis suurin piirtein jääkin, enkä niitä tässä luettele uusiksi, koska luettelin ne jo eilen. Mutta toisaalta kyllä kun oikein mietin, niin HP-fandom on sellanen, että mulla löytyy siitä enemmänkin inspiroivia hahmoja, olenhan niin kauan Harry Potter fanficcejä sekä lukenut että kirjoittanut, puhumattakaan kuinka monesti olen itse kirjat kahlannut läpi.

Remus ja etenkin Luna on kaksi sellaista hahmoa, jotka mun tekee mieli usein kirjoittaa ficceihin sivuhenkilöiksi, vaikka alunperin en mielessäni olisikaan suunnitellut niitä mukaan lainkaan. Kuulostaa ehkä hitusen skitsofreeniselta, mutta hahmot tavallaan itse kertoo mulle, mikä niiden tehtävä tulisi olla ficissä, ja Remus ja Luna edustaa yleensä järjen ääntä tai toimii jonkinnäkösinä sovittelijoina tarvittaessa.
Esimerkiksi yhdessä keskeneräisessä ficissäni (joka ei ole edes muuten Snarry-fic, gasp!) kirjoitin Lunan mukaan ihan hetken mielijohteesta, ja Lunan ja Harryn välisen pikku vuoropuhelun jälkeen Harrylla oli taas vähän enemmän järkeä päässä kuin sillä oli ennen keskustelua.