Samaan aikaan rikkaat lapset bilettää ja syö hampurilaisia.
Mä näen etiopialaistytön juoksevan joka päivä 20 kilometriä, kun se haluaa juosta maailman mestariksi ja auttaa voittorahoillaan perhettään.
Samalla amerikkalaispikajuoksija pumppaa testoteronia lihaksiin ja juoksee maansa puolesta.
Miljoonat mustat nyrkit kohottautuvat kohti taivasta, ylpeinä väristään.
Samaan aikaan kymmenet skinit hakkaavat irakilaispojan pyörätuoliin, somalitytön sairaalaan, palestiinalaispakolaisen taivaaseen.
Mä nään avuttomien kärsivän, syyttömien kuolevan, heikompien katoavan, mä näen niiden avunpyyntöjen unohtuvan, haihtuvan kuin savuna ilmaan, kuin mitään avunhuutoa ei olisi koskaan kuulunutkaan.
Nämä kaikki ja paljon muutakin unohtuu joka yö ja katoaa ihmisten unista,
mutta ei niitä pääse pakoon, vaikka haluaisikin.
Se afrikkalaislapsi lukee kynttilänvalossa vieläkin.