kun käymme taivaanrantaa etsien, yli kielletyn maan.
Niin kuulla voit sinäkin sen, hymin unohdettujen.
sormin tupakan värjäämin, silmin unesta heräämättömin
horisonttiin hahmosi katoaa vailla määränpäätä etsien vain totuutta...
marttyyrit kuolevat puolesta uskon jota ei
ole olemassakaan, noitarovion keskellä tulevat nimeäsi
huutamaan. Rautaristit on ruoste jo kauan sitten raiskannut, on aika
vankkureillaan niistä ohi ajanut. Öisin kuulet tuulen puhaltavan laulua sielujen sinfoniasta,
laulua joka kertoo elämästä ja kuolemasta. Noitavaino täällä roihuaa, ketään ei uskota, roviota täällä valmistellaan, tullaan pakanat siinä polttamaan.
viimeinen malja nostakaa, taivaisiin myrkkypikarinne nousta saa
viimeinen malja nostakaa, veljet yhdessä pedon luolaan näin me astutaan.
miekkanne kulkee mukana, suojelusenkeli aina toisella olalla
viitta luisilla harteilla, tulen liekki odottaa jo selän takana
tulemme yhdessä liekkeihin laskeutumaan, ja tuhkasta vielä kerran nousta saan...