IRC-Galleria

taivas jo pimentynyt on, tulleet pilvet päälle auringon, sinä pimeää kai pelkäsit, kovan kuoren
sisimpäsi päälle rakensit, ethän koskaan ketään sääliä vois. Muistatko vielä kun kuljettiin,
käsi kädessä kaupunkiin, niin paljon maailma särkeä voi…ja muistatko ajan kun vannottiin
ikuisuutta suudelmin, niin maailma totuuden esiin toiÂ…

miksi aina näin, maailma kääntyy väärinpäin, hetkessä se särkeä voi, tuulikellot jotka soi
enää sinfonia vain tuskasta, korvissani kuulla voin, miksi aina näin, miksi aina näin...käydä voi…

eteenpäin, sanoivat sodassakin miehet näin, eihän maailma kaatua voi yhden naisen vuoksi vain
nyt kahleet katkenneet ovat ranteistani kadonneet, vapauden tuulet saa jälleen puhaltaa, puhaltaa.

Kyllä sen mieskin tunnustaa, itku silmään kovan paikan tullen tulla saa, niin paljon muistoja menneistä, onnen hetkistä ja eron kyyneleistä, mutta kestämme sen niin kuin miehen kuuluukin
iski tulta ja tappuraa ja kahleeni katkeaa, vapaa maailma täältä tullaan taas.

eteenpäin, sanoivat sodassakin miehet näin, ei maailma kaatua voi yhden naisen vuoksi vain
nyt kahleet katkenneet on ranteistani kadonneet, vapauden tuulet saan jälleen puhaltamaan, puhaltamaan. iski tulta ja tappuraa, nyt kahleeni katkeaa, vapaa maailma täältä tullaan taas...

you'll take my life but you can't take my soul, it has been sold for rock' n roll
there is no easy way to survive, the future has something always on it's mind
come on take it easy or don't take it at all, one by one we all gonna fall

the shadow of fear is lying above us, angels wings have burned for dust
darkness is eating the light, just like in my dreamÂ… in dream of destruction.

shadows from the past, does these visions ever gonna last. kiss from the devil
passion of life, darkness and evil, Satan is my wife and my bitch.

shadows from the past, does these visions ever gonna last. kiss from the devil
passion of life, darkness and evil, Satan is my wife and my bitch.

do you wanna live your whole life with this, mystical satanistic little bitch?
don't come to me to say how to live on, I can handle my own and i will carry on!

shadows from the past, does these visions ever gonna last. kiss from the devil
passion of life, darkness and evil, Satan is my wife and my bitch.

shadows from the past, does these visions ever gonna last. kiss from the devil
passion of life, darkness and evil, Satan is my wife and my bitch.

Näen laivan ja maston katkenneen, usva peittää sen
harsoon siniseen, näen keulan ruostuneen, purjeen
riekaleisen, kellastuneen, ymmärtämättä, tuossa laivassa
matkani teen, historian siivillä laivan jäävuoreen törmänneen.

Tietämättä koskaan en, voi tämäkin retki olla viimeinen
matkalla mahdottomaan jonne viimein ankkurini laskea saan
näillä vesillä Bermudan kolmion, tänne tähtiin kirjoitettu
paikkani on.

Uskomatta vieläkään en, tein retken halki avomeren
matkalla Bermudaan, jonne viimein ankkurini laskea saan
näillä vesillä Bermudan kolmion, näihin käsiini tatuoitu
sun nimesi onÂ…

Tänne hautausmaalle unohdettujen laivojen
minäkin joudun vailla suuntaa ajelehtien
nousee matruusien haamut laivoistaan tänä yönä
vielä kerran juhlimaan, tässä paikassa joka kolmiona
Bermudan tunnetaanÂ…

Vielä kerran nähdä sen tahdon haamun naisen kauniskasvoisen
joka myrskylyhtynsä kanssa hylystä hylkyyn vaeltaa, etsien
meren mukanaan viemää sulhasta….

Tietämättä koskaan en, voi tämäkin retki olla viimeinen
matkalla mahdottomaan jonne viimein ankkurini laskea saan
näillä vesillä Bermudan kolmion, tänne tähtiin kirjoitettu
paikkani on.

Uskomatta vieläkään en, tein retken halki avomeren
matkalla Bermudaan, jonne viimein ankkurini laskea saan
näillä vesillä Bermudan kolmion, näihin käsiini tatuoitu
sun nimesi onÂ…

tietäen vain sen, vielä näen haamun naisen kauniskasvoisen
myrskylyhdyn valossa, näin toivon silmiesi palossa
vielä rauhan jostain sinäkin saat…

Luokkakuviani pysähdyn katselemaan,
palaa mieleen tutut kasvot ja sammutetut rakkaudet
sieltä sinua sorrun muistelemaan
vaikka vuosiksi hiljenin, nyt virheeni pystyn tunnustamaan
ja näitä kuvia katsomaan…

poikien kanssa piti bändi perustaa, sen nimenä smash ja meistä piti tulla kuuluisa
ja siitä yhdestä, etupenkin pertistä kirjailijaa povattiin, nyt se asuu helsingissä kanssa skinin ja punkkarin.

Päiväkodin jengistä piti tulla teräsmiehiä, mutta ruostui kai rauta matkalla lapsesta aikuiseen
Muistan etupenkistä tytön sen joka tiesi kaikkeen vastauksen, no se kävi lukion loppuun ja parturikampaajan koulutuksen.

Ja näin jälkeenpäin on ollut hyvä elää näin
vaikkei poliisia musta tullutkaan,en uskaltanut pimeässä kulkemaan
vaikka maailman mestareiksi kerran tahdottiin juhlimaan
Ja näin jälkeenpäin, katseissanne silloin palon näin
silloin tiesin ymmärtäväni sen, on elämä haaveita ihmisen…

ja siitä räyhänhengestä tuli yksityisetsivä, alkoholistui kai,
kun vartijan hommista potkut sai
on myynyt huumeita tallinnaan, tiikereitä eurooppaan
mutta kiinni jäi ja joutui riihimäelle vankilaan

oman kylän julkkiksesta tuli jääkiekkovalmentaja, nosti
seuransa divariin, keväällä mestaruutta juhlittiin,
meni missin kanssa naimisiin, häntä silloin tällöin kadehdin
ja parhaan kaverin vei syöpä mennessään, menin haudalle kukkia viemään
ja kunniaksi ystävyyden maljan kohotan viimeisen, niitä aikoja tuskin koskaan unohda mä en…

So could, so dark, burned out has my spark
In the field, my shield has braked up and disappeared
Where is the end, my friend, so many days I have spent
Wondering me, wondering you all things we used to do

is this the last kiss goodbye, my heart doesnÂ’t want to die
What is wrong and what is right, I donÂ’t wanna fight
Give me back my bullets, this is the last day of my life

Gone has the days, the place, vanished in the haze
I have kept the fate, your hate, but its maybe too late
Whatever you say, today, always for you I will pray.
I know, flown too low, already has this show.

is this the last kiss goodbye, my heart doesnÂ’t want to die
What is wrong and what is right, I donÂ’t wanna fight
Give me back my bullets, this is the last day of my life

You never known you feelings, you build up a wall
Circling you and your heart, you left me in the darkÂ…
in the darkÂ…in the darkÂ…
Loneliness, darkness, emptinessÂ…in the darkÂ…

kun käymme taivaanrantaa etsien, yli kielletyn maan.
Niin kuulla voit sinäkin sen, hymin unohdettujen.
sormin tupakan värjäämin, silmin unesta heräämättömin
horisonttiin hahmosi katoaa vailla määränpäätä etsien vain totuutta...

marttyyrit kuolevat puolesta uskon jota ei
ole olemassakaan, noitarovion keskellä tulevat nimeäsi
huutamaan. Rautaristit on ruoste jo kauan sitten raiskannut, on aika
vankkureillaan niistä ohi ajanut. Öisin kuulet tuulen puhaltavan laulua sielujen sinfoniasta,
laulua joka kertoo elämästä ja kuolemasta. Noitavaino täällä roihuaa, ketään ei uskota, roviota täällä valmistellaan, tullaan pakanat siinä polttamaan.

viimeinen malja nostakaa, taivaisiin myrkkypikarinne nousta saa
viimeinen malja nostakaa, veljet yhdessä pedon luolaan näin me astutaan.

miekkanne kulkee mukana, suojelusenkeli aina toisella olalla
viitta luisilla harteilla, tulen liekki odottaa jo selän takana
tulemme yhdessä liekkeihin laskeutumaan, ja tuhkasta vielä kerran nousta saan...

aamu on vienyt pahan mennessään,
on yön demonit haihtuneet.
sä jäit tyhjään baarin, iltaasi istumaan
toivoit jonkun viereesi tulevanÂ…

usva käy ylle tämän kaupungin
hiljaisuutta kai liikaa pelkäsin
silmäsi kostuneet, kylmistä kyynelistä
askeleesi lyhentyneet, tämän illan yksinäisyydestä

onko lasini puoliksi tyhjä vaiko puoliksi täynnä
sitä tänä iltana on turha ajatella kun juhlia saan kanssa unelmien
voi sitä unhoittaa mä en niitä hetkiä huuman kuuman sen
kun tunsin kerran taivaisiin lentävän…

jaksoit juhlia yöhön, nousit pilviin kai
vedit rajan tähtivyöhön, sinä yönä kahleesi katketa sai
nyt vain tyhjä lasi seurana…

valomerkin iltasi sai, ehkä liikaa joit kai.
kotiinpäin taas tyhjään huoneeseen
ehkä huomenna taas, lääkkeeni tähän sairauteen
ja lasinpohjaan hukuttaa ne saan, tuopin kanssa mä unelmani jaan

ekat kesämuistot koettiin mitä edes kannattaa muistaa, sormet verillä soitettiin
alkoi kännissä juttukin luistaa niin kesällä 2005

juuri päästy koulusta, lomalle lukutouhuista sen kesän piti jatkua vaan, ei päättyä pitänyt sen koskaan, näin kesällä 2005

kun valokuvia nytten selaan, tulee mieleen muistot kesän parhaan, mitä niin väärin tehtinkään päästettiin kesä pois lähtemään, hommat kyllä hoidettiin, sen jälkeen juhlittiin, se oli parasta aikaa tämän elämän ja silloin mä tapasin sut, olit katseellasi vanginnut mut ja kun otit kädestä kiin, se sai mun pääni pyörryksiin, silloin tiesin että nyt tai ei koskaan, kun oli kesä 2005

takasin kesään 2005- mä toivon pääseväni siis, ei koskaan muistoista haihdu, ei kukka kesän koskaan kuihdu, se oli parasta aikaa elämän.

kun valokuvia nytten selaan, tulee mieleen muistot kesän parhaan, mitä niin väärin tehtinkään päästettiin kesä pois lähtemään, hommat kyllä hoidettiin, sen jälkeen juhlittiin, se oli parasta aikaa tämän elämän ja silloin mä tapasin sut, olit katseellasi vanginnut mut ja kun otit kädestä kiin, se sai mun pääni pyörryksiin, silloin tiesin että nyt tai ei koskaan, kun oli kesä 2005

takasin kesään 2005- mä toivon pääseväni siis, ei koskaan muistoista haihdu, ei kukka kesän koskaan kuihdu, se oli parasta aikaa elämän.

takasin kesään 2005- mä toivon pääseväni siis, ei koskaan muistoista haihdu, ei kukka kesän koskaan kuihdu, se oli parasta aikaa elämän.

jo niin vitun monta vuotta oon jaksanu tätä shittii, joskus menee yöt ku näitä asioita miettii,
miten mä voin tehdä kaikesta nii vaikeeta, mut en mä silti meinaa ranteitani aukaista
oon tunnevammanen, tiedän sen, liian luottavainen, sinisilmäinen
olenko mä
pappi lukkari talonpoika kuppari, ihan sama mulle, sä heitit mun itsetunnon kadulle
olenko mä
rikas rakas köyhä vai varas, tää on mun elämä, kovaa kiveä

istun sängynlaidalla mietin sua, miten vitus oot voinu rakastaa joskus mua
oon kylän rumin kundi, tyhminkin kai, joka syntymälahjaks jo huonon maineen sai
mä olin joskus mulkku oon kai vieläkin, kylän turhin julkku, paikallislehtien

olenko mä
pappi lukkari talonpoika kuppari, ihan sama mulle, sä heitit mun itsetunnon kadulle
olenko mä
rikas rakas köyhä vai varas, tää on mun elämä, kovaa kiveä

miks kaikil menee nuoruus päin vittuu , mulla ei oo yhtää hyvinvoivaa tuttuu
joka vois rehellisesti sanoo, ”mua rakastetaan mä en oo pelkkä pano”
oon kai liian vanha sepittää tämmöst paskaa, mut en mä tiiä kai se on pakko vai jaksaa
mut mikä vittu must tulee isona,no ei ainakaan aikuinen…

Elämä, mitä se on, se on oravan pyörä jota me kaikki juostaan uupumukseen saakka.
Elämä on noidankehä,josta jotkut joutuvat pois jo ennen syntymäänsä.
Elämä on korttipeliä,jossa voi joskus pärjätä tuurilla mutta yleensä vain viekkaudella.
Toiset putsaavat koko pöydän kun toiset jäävät nuolemaan näppejään ja miettimään mikä helvetti meni taas pieleen. Luulet olevasi voitolla kunnes pelitoverisi lyökin kuninkaalisen värisuoransa pöytään.
Mikä minä olen toisia neuvomaan elämästä jos en itsekkään ole siitä oppinut vielä mitään.

Yhtenä päivänä leikit hiekkalaatikolla polvet ruvella,jokin hölmö ulkomailta ostettu t-paita päälläsi, toisena istut sänkysi laidalla mustine vaatteinesi miettien että mitä vittua vajaasta kahdestakymmenestä vuodesta on jäänyt käteen; Epäonnistuneita ihmissuhteita, muutama halpa pokaali ja iso kasa saksalaista mätää metallia,pari hyvää ryyppyiltaa, ihmisiä, jotka saat vittuuntumaan jo pelkällä läsnäolollasi, koulu, jota käyt valmistumatta kuitenkaan miksikään, monta kiperää valintaa joista vähintään puolet ovat menneet väärin,
haavelinnoja ; Rakkaudesta, perheestä, talosta ja työpaikasta.
Todellisuutta ; Joku akka jolla kasvaa parta etkä uskalla herättää sitä kätesi päältä vaan mielummin puret oman kätesi poikki, 3 kakaraa jotka vittuilet sinulle yötä päivää ja vaativat rahaa
eivätkä suostu tekemään mitään ilmaiseksi. Ränsistynyt talon rähjä jonka hanoista ei tule lämmintä vettä talvisin ja ikkunoista vetää ja sitten vielä se työpaikka, jonka ilmanvaihto ei toimi,työ kaverit ovat vittumaisia ja pomonasi on lihava naisasialiikeen puheenjohtaja joka paahtaa töitä harteillesi minkä kerkeää. Kunnes lopulta olet niin väsynyt, että ei enää vain jaksa ja saat ympärillesi tammesta valmistetun laatikon ja tonnin maata niskaasi ja jäät odottamaan uutta elämää johonkin kylmään varastoon,missä elämää jonotetaan harmaassa loputtomassa ihmismassassa jonka jonon päätä ei ole kai edes olemassa.

Synnyt tänne isäsi ja äitisi rakkaudesta, PAH! Todellisuudessa olet keväällä tapahtunut vahinkolaukaus, lillut 9 kuukautta käytännössä kusessa onnellisen tietämättömänä kaikesta ja sitten sinut revitään äidistäsi irti kylmään maailmaan ja ensimmäiseksi tekona saat kätilöltä turpaan jos et heti huuda.
Jo syntyessäsi sinulta odotetaan paljon, sinusta pitää tulla se komea nuorimies joka pärjää loistavasti koulussa ja saa sen täydellisen vaimon ja työpaikan eikä tee samoja virheitä kuin vanhempansa, mutta Et olekaan sen näköinen mitä vanhemmat olivat odottaneet ja kaikki sukulaisesikin kehuvat sinua lapsena söpöksi vaikka hyvin tietävät pelkäävänsä vanhempiesi puolesta että pystyykö tuo "otus" koskaan elämään normaalia elämää. Olet kuitenkin jo voittanut paljon siinä vaiheessa kun olet selviytynyt voittajaksi yhtenä niistä miljoonista siittiöistä joita isäsi kassit pitivät pullollaan aikanaan ja satuit olemaan se vahvin jonka äitisi munasolu päästi lävitse. Toinen merkkipaalu oli kun selvisit syntymästä, kaikki eivätä näe sitäkään päivää.
Sitten olet käynyt läpi päiväkodin ja Istut ensimmäistä päivää oikeassa koulussa, istut luokassa muiden,sinua itsevarmempien lasten kanssa, he juttelevat siellä jo ahkerasti muiden lasten kanssa ja solmivat kaverisuhteita kun sinä pelkäät uutta ympäristöä ja kun ruokailu koittaa,sinä itket koska äitisi ei ole siellä sinun kanssasi...
noin 10 -vuotiaaksi asti saat aina synttäri- ja joululahjoja paljon ja vaadit aina vain lisää ja mummun antamat villasukat vituttaa, yrität peittää aina pahan mielesi toisen mieliksi. Vanhemmiten vasta tajuat kuinka itsekeskeinen ja kiittämätön olet ollut hyvää tarkoittavia ihmisiä kohtaan.
Sitten luokkasi parhaana siirryt yläasteelle,pelkäät jälleen uutta ympäristöä , muutosta, mutta kaikki sujuu kuitenkin paremmin kuin ensimmäisenä koulupäivänäsi. Lähestyt yläasteen loppua,todistuksen numerot ovat sentään kohtalaisia vielä, olet jo kokenut ensimmäiset hämmentävät seksi-sekoilusi ja ryyppäämisesi ja luulet olevasi nyt mies vaikka todellisuudessa tiedät yhä olevasi se sama 7-vuotias poika joka ensimmäistä kertaa astui koulun penkille.

Luulet olevasi keskivertoa parempi urheilussa, todellisuudessa olet vain sattunut sellaisiin kisoihin osallistumaan joita sinua monet paremmat nuoret eivät vaivaudu edes käymään. Voitat alkuvuodesta SM-mitalin, pääset Lopen Lehteen, luulet nyt olevasi paikkakunnan matti nykänen ja vuoden Lopussa kun kunta palkitsee menestyneitä urheilijoitaan, ei kukaan enää muistakaan kutsua edes kakkukahville.

Yläasteen jälkeen sinulla ei ole paskan vertaa kiinostusta mihinkään, ylläri ylläri: menet Lopen lukioon kun et halua vielä suurta muutosta elämääsi johon olet tottunut, luulet tietäväsi vastakkaisen sukupuolesi mietteet ja mielihalut jo mutta saat jälleen todeta palaavasi yhä uudelleen lähtöruutuun hämmennyksen keskellä ja yrität vain oppia ymmärtämään vaikka aina ei olekaan helppoa olla se "erilainen" nuori joka ei saisi verrata koskaan itseään tai muita muihin...
Ennen olit aina mukana kuvioissa, olit "piireissä", sitten eräänä päivänä huomaat olevasi kaiken ulkopuolella, mitä vittua on oikein tapahtunut, istut illat koneella tuijottaen apaattisesti näyttöpäätettä ja toivot täysi-ikäisyyden tuovan muutosta...
Aika kulkee liian nopeasti, huomena huomaat olevasi taas yhden päivän köyhempi ja mitä sait aikaan,et yhtään mitään, nukuit puolet päivästä ja lopun puolen lähinnä söit, kävit koulussa ja istuit tietokoneella. Tulevaisuus pelottaa...

Päivän tietopankki: Eristyksessä emostaan kasvaneet rotat ovat aikuisiällä yliaktiivisia, helposti hermostuvia sekä agressiivisempia/stressaantuneempia kuin emon kanssa kasvaneet yksilöt.