Usein olen ajatellut etteivät asiat voisi enää mennä huonompaan suuntaan. Usein olen myös havainnut olleeni väärässä. Tänään on taas yksi niistä päivistä, jolloin posti tuo vain huonoja uutisia, menneisyyden haamut nostavat sotakirveitään, alakulo ja mahdollinen masennus syvenevät ja muutenkin tulevaisuus näyttää entistä kivisemmän ja raatelevan puolensa. Olisikohan pitänyt suosiolla jäädä sänkyyn makaamaan kunnes aivot ovat pöhnää täynnä. Eipä se muutenkaan nykyelostani kovin paljoa eroaisi... Yleensä päivän kohokohta on kävellä keskustaan ja takaisin, oli siellä tuttuja tai ei. Kotona seinät nauravat ja kutovat synkkyyspalloja joita lukit yöllä tunkevat nenäni kautta sisuskaluihin.
Ehkäpä huomenna on parempi mieli. Ehkäpä huomenna tulevaisuus näyttää valoisammalta - ja paskan marjat.
--Edit 2.2.2006-- Jeps, toisinaan on todella synkmielen vallassa. Onneksi ei pysyvästi.