IRC-Galleria

Hairahduin tänäänkin hakemaan lisää katsottavaa... Wishing Stairs ja The Skeleton Key. Kummankaan kohdalla ei ole mitään suuria odotuksia - saatan siis yllättyä positiivisesti. Muussa tapauksessa huomaan vain tuhlanneeni joitakin tunteja turhuuteen. Keskustassakin tuli käväistyä ja paluumatkalla kirottua tuulta ja tuisketta.

Taas pari leffaa syynissä. House of Flying Daggers, jota en vaan ole saanut aikaiseksi katsoa vaikka genre viehättääkin, ja Mr. & Mrs. Smith. Jälkimmäistä on luonnehdittu mm. epämoraaliseksi ja oivaksi kesäleffaksi. Katsottuani havaitsin sen olevan lähinnä pirunmoista hömppää - mutta mitä oikein sitten odotinkaan? Nyt kiinalaista leffaa romputtimeen, teetä päässäni olevaan ammottavaan aukkoon ja järkeä aivoihin jotta älyäisin tehdä jotain hyödyllistä... kuten opiskella. Kumminkin pakenen taas keskustaan kaffelle viiden maissa... ärsyttävää kun huomaa olevansa urautunut johonkin tiettyyn käyttäytymismalliin. Nukkuminen on unisten hommaa ja syöminen nälkäisten. Pör pör vaan.

They're changing the name of the planet from 'Earth' to 'Snizzbuk' - tällä hetkellä jopa Alan Moore's Shocking Futures kiinnostaa hyötylukemista enemmän.

"But children, though they love to munch, should not eat aliens for lunch; the meal which caused such satisfaction produced a chemical reaction." - pidetään mielessä.

Prkl, nyt jotain muuta...

Tänään voisi uskaltaa ihmisten ilmoille. Siispä jalkaa toisen eteen ja siltaa valloittamaan matkalla keskustaan. Viideltä tuhlaamaan viimeisiä ropoja kahviin. Nenäni on hieman tukossa. Olisiko lukeille tullut pieni työtapaturma ja homma jäänyt puolitiehen. Ruokaa mieleni tekevi...

Fantastic 4 oli melko heikko esitys kuten odotinkin.

Taidan katsella pari elokuvaa. Fantastic 4 ja Dark Water (2005). Huonomminkin voisi päivä alkaa. Toivottavasti tänä yönä pystyn nukkumaan useampia tunteja putkeen... aivan kauheaa herätä vähän väliä ja piehtaroida sängyssä turhaan. Ilmankos silmänaluseni ovat aina niin tummat.

Usein olen ajatellut etteivät asiat voisi enää mennä huonompaan suuntaan. Usein olen myös havainnut olleeni väärässä. Tänään on taas yksi niistä päivistä, jolloin posti tuo vain huonoja uutisia, menneisyyden haamut nostavat sotakirveitään, alakulo ja mahdollinen masennus syvenevät ja muutenkin tulevaisuus näyttää entistä kivisemmän ja raatelevan puolensa. Olisikohan pitänyt suosiolla jäädä sänkyyn makaamaan kunnes aivot ovat pöhnää täynnä. Eipä se muutenkaan nykyelostani kovin paljoa eroaisi... Yleensä päivän kohokohta on kävellä keskustaan ja takaisin, oli siellä tuttuja tai ei. Kotona seinät nauravat ja kutovat synkkyyspalloja joita lukit yöllä tunkevat nenäni kautta sisuskaluihin.

Ehkäpä huomenna on parempi mieli. Ehkäpä huomenna tulevaisuus näyttää valoisammalta - ja paskan marjat.

--Edit 2.2.2006-- Jeps, toisinaan on todella synkmielen vallassa. Onneksi ei pysyvästi.