En vain voi käsittää kuinka täydellisen naisen menetin omalla mokailullani ja olemalla kaikinpuolin väärä ihminen... =/ Häntä kohtaan minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa...
Mutta elämä on...
Lisää tekisi hänen kanssaan vielä asioita käydä lävitse ja ratkoa riitoja... Ja täten olla ja saada riidat pois että voisi puhtaalla omallatunnolla hänet tuntea tulevaisuudessakin... Ilman mieltä painavia riitoja, jne kahinoita...
Tottakai tahtoisin hänet takaisin... mutta se ei ole tällähetkellä mahdollista, jos ikinä... Sen näyttää aika... Pääasia että kykenemme keskustelemaan... Se on jo suuri voitto...
Rakastuneena ja voimakkaasti toiseen tunteita omaten ihminen on herkkänä satuttamaan itsensä...
Rakastan häntä erittäin paljon ja uskon hänenkin omaavan tunteita kohtaani vielä runsaasti mutta käytäntö ajaa erilleen... Sille tosiasialle en mahda mitään... Hän on päättänyt...
Mutta minä jaksan uskoa parempaan huomiseen...
Rakkaudella on tapana voittaa...
Täältä tähän...