Tämä päivä on mennyt niin sekaisin.
Aamulla kymmenen aamu, herään kunnolla ajoissa. Halusin rauhallisen aamun. En saanut sitä. Pääsen koneelle, saan haettua yhden laulun sanat ja menen lukemaan uutisia Etelä-Korean kamaralta. Järkytyin.
2PM:n leader, Pakr Jaebum, on eronnut. Koska joku oli kaivanut ylös herran vanhat kommentit koreasta neljä vuotta sitten. Poika, joka tuli koreaan ei osannut kieltä silloin eikä ollut tottunut korealaiseen ruokaan kärsi koti-ikävästä ja kirjoitti kaverilleen kommentteja Koreasta. Poika halusi kotiin ja sanoi sen ehkä hieman tyhmästi. Korealaiset fanit nostivat mylläkän. Luulin että juttu kuolisi parin päivän päästä.
Luin uutisen, järkytyin ja lähdin kouluun.
Koulussa migreeniä ja ihmisiä jotka eivät voi ostaa koulukirjojaan, vaan tulevat viereen ja haluavat tehdä kaiken yhdessä. Tarkoittaa sitä, että kestin puolitoista tuntia kaksi vuotta vanhempaa purkkaa mässyttävää nörttiä, joka ei edes osaa puhua kunnolla. Migreeni alkoi lähes ruokailun jälkeen. Historian tunteja rakastan ja olo parani tunnilla huomattavasti.
Nukuin äidin autossa tunnin, käytiin äitin ja siskon kanssa syömässä. Matikan tunneille. Kuuntelen ja ymmärrän. Osaan vastata kysyttäessä.
Pääsen kotiin, äiti lähtee onneksi pois. Pääsen koneen viereen. Olen itkenyt siitä asti. Park Jaebum on palannut kotiin Seattleen. Eikä ole enää tulossa takaisin. Kone laskeutui 12 tuntia sitten. Kommenttien takia, jotka teki koti-ikävässään neljä vuotta sitten. Jotka joku idiootti kaivoi ylös ja nosti hälyn. Viestien esiin tulosta on neljä päivää. Neljä päivää aikaisemmin kukaan ei tiennyt tästä. Ja nyt tämä ihana, hölmö, rakastettava ihminen on lähtenyt pois. Joku oli vaatinut, että Jaebum tekisi itsemurhan näiden kommenttien takia.
En osaa tehdä mitään muuta kuin itkeä. Väsyttää ketusti, päässä tuntuu oudolta ja perhana. Pitäisi toivoa kaikkea hyvää Jaebumille juuri nyt, mutta kun kaikki, mitä päivän aikana on täpähtunut löi silmille heti, niin ei oikein osaa vielä suhtautua mihinkään mitenkään.
Hottest:it, 2PM:n fanit, olivat Jaebumia lentokentällä estämässä, hyvästelemässä. Netissä kerätään nimiä, joita on kerätty sitten aamun jo yli 61,500, jotta Jaebum ei lähtisi. Sekä korealaiset, että kansainväliset Hottest:it ovat aloittaneet kampanjan: täytä tämä paperi ja lähetä se JYP Entertainmentiin tähän osoitteeseen. Kaikki kuitenkin tietävät, että myöhässä ollaan. Jaebum ei tule takaisin. JYP:in seiniä täytetään parhaillaan muistilapuilla, joissa on rohkaisevia viestejä faneilta. Myöhässä. Kukaan ei tiennyt, että tilanne kärjistyy näin nopeasti.
Tässä huomaa, että itsellä kaikki on hyvin. Ei ole vaikeuksia, kukaan ei tule meikäläiselle sanomaan, että katoa, mene pois, me ei haluta/tarvita sua enää.
Samalla huomaa, että kuinka meikäläinen ei osaa ikinä tehdä mitään ketään tukeakseen. Oikeasti. Kavereille, joille on sattunut yhtä jos toista, en osaa sanoa mitään. Mietin itsekseni ja yritän tukea hiljaa. Mutta kun en edes osaa sanoa, että tuen. Olen tietoinen siitä, mitä on tapahtunut ja meikäläisen luota voi aina tulla hakemaan apua, jos sitä tarvitsee. Multa riittää aikaa. Haluan auttaa.
Kaikki on aivan sekaisin. Lopetan 2PM:n kuuntelun vasta, kun en itke Jaebumin äänen kuullessani. Jätkät oli aloittaneet uuden levyn tekemisen vajaa kuukausi sitten. Sitä meikä odotti. Ja nyt itken, koska kaikki 7 on kokenut kovia näiden neljän päivän aikana. Toivon, että Jaebum palaa, koko sydämmestäni. Niin ei tapahtu. The only thing that is left is fool's hope.
Pojat sanoo itse sen niin hyvin: http://www.youtube.com/watch?v=RGaAbjWrSY0
;____;