IRC-Galleria

Koneeni on lakannut toimimasta. Nyt se on pöydällä odottamassa uudelleen asennusta. Tapahtuu sitten, kun saadaan tilattua Windows 7. Olen koneeton tässä nyt jonkun aikaa, ellei jotain muuta tapaa tässä keksitä ennen Windowsin 7:kan tilaamista.

Voisinko jäädä huomenna kotiin? En voi. Kamala kasa kokeita tulossa. Kaikki, kenelle muistan ruotsin opiskelusta mitään puhua sanovat, että suorita, koska voit. Minä en ole tehnyt muuta kuin kärsinyt siellä tunneilla sen hirveän, kamalan ja inhottavan opettajan takia, oppinut tasan 0 asiaa tällä kurssilla. Ja haluan huomiselle historian tunnille. Viimeinen ennen koetta.

Viime viikonloppuna, sunnuntaina muistin miksi kuoro on niin hauskaa, ihanaa, mukavaa ja että siellä on ihania, valloittavia, mukavia ihmisiä. Maanantaina, eilen, pistän silmät kiinni ja tukin korvat harjoituksissa, koska en kestä kohta enää ketään niistä ihmisistä. Joka toinen päivä haluan päästä kuoroharjoituksiin - ne eivät voi tulla tarpeeksi nopeasti, toisaalta haluan vain löytää toisen kuoron, jonne voisin yrittää sopeutua. Tämän takia en tiedä haluisinko oikeastaan mennä lauantaina Ruska -kuorofestivaaleille. Olen menossa. Nyt ei vain tunnu koko päivä näiden ihmisten ympäröimänä kamalan mielenkiintoiselta. Illan Rajattoman konserttia olen odottanut siitä lähtien kun kuulin, että sinne päästään. En tiedä haluanko päästä heitäkään kuuntelemaan.

Juuri tällä hetkellä tuntuu, että kaikki mikä mahdollisesti voi mennä pieleen, menee pieleen. Väsyttää ja ärsyttää vaihteeksi. Äiti vie energiat vain sillä, että istuu vieressä tekemättä mitään. Sisko saa nauramaan kahden minuutin päästä ja kun olen itsekseni alan ajattella.

Koulussa käyminen loppuu kahden jakson jälkeen. Eli maaliskuuhun mennessä. Kirjoitukset odottaa maaliskuussa. Mitä että? Sitten tämä neljä vuotta on ohi. Pitäisi alkaa miettiä, että minne sitten suuntaa. Opiskelu jatkuu, mutta jatkanko Suomessa vai yritänkö maailmalle? Toisaalta olisi hienoa, jos voisi lähteä tästä seuraavaksi melkein 8000 kilometrin päähän opiskelemaan kolmeksi-neljäksi vuodeksi ja rakentaa elämänsä sinne. Uskallanko lähteä ensi syksynä niin kauas? Mieli tekisi, kovasti, mutta uskallus ei välttämättä kuitenkaan riitä. Mitä jos siitä ei tulekaan mitään? Jos en sopeudu, jos löydänkin aivan erilaisen maailman? Jos keräämäni tiedot ja niiden pohjalta tekemäni olettamukset ja ihanat persoonat jotka olen löytänyt, eivät olekaan sellaisia kuin kuvittelin.

Lähden sekavine päineni kohta juoksemaan päättömästi metsään ilman puhelintani.

Ja sitten toinen, ken laulaa niin perhanan hyvin, että haluaisin tehdä jotain, mutta en tiedä mitä. Tei~
http://www.youtube.com/watch?v=BqfQaZ26NVA

Miksi te teette combackit noin samaan aikaan, hmm?

Voisi sitä jotain muutakin yrittää kirjoittaa, mutta kun ei jaksa. Huomenna laulelemaan. Jotain 80 kpl laulajia huomenna Janakkalan kirkossa. Mahdollisesti enemmän. En muista yhtään. Saa nähdä mitä siitä tulee.

Ja sitä ketä kiinnostaa, saa lukea käsityöblogiani Lankamusiikkia osoitteessa; http://lankamusiikkia.blogspot.com/
Öröm. Kuvailemaan alan pipojani, kun tuosta kuivuvat.

Ai niin. Miksi sinulla, Park Hyo Shin, on niin ihana ääni? Teit juuri tänään comebackin, samaa taattua laatuasi, sielukkaita balladeja. Rakastun joka kerta enemmän. Parannat kans migreenit pois.

http://www.youtube.com/watch?v=QBM8MljtaKU&feature=player_embedded

Menin kouluun. Niistelen ja niiskutan. Kudon ja yskin. Niistän sinisiä hötöjä. Kudon sinistä mohairia, josta irtoaa nukkaa, joka joutuu kurkkuun kun hengitän suun kautta, koska nokka on tukossa. Syy-seuraus.

Irti, poikki, pinossa -olo. Huomenna pitäisi mennä (taas) apuopeksi Second Life -kurssille. Second Life on muuten erityisen koukuttava juttu. Kun pyörisi kunnolla meikän koneella, leikkisin vain sen kanssa. Eka kurssipäivä, kuusi tuntia koneen vieressä (kait) ja en olisi millään halunnut mennä ketään neuvomaan tai irroittaa otetta koneesta kun aika tuli. Huomenna vain puoli tuntia. Luulen. Harmi.

Sunnuntaina pitäisi olla laulukunnossa. Harjoitukset alkaa Janakkalan kirkossa 12 ja loppuvat luultavasti 17. Viisi tuntia kurkku suorana laulaa pitäisi. Kivat.

Pistän tässä nyt illan mittaan sitten kudontablogin kunnolla pystyyn, notta pysyisi itse vähän paremmin mukana noissa kaikissa jutuissa mitä tekee. Ja sinne voisi ehkä vaikka kuviakin projekteista laitella. Sanoilla on vähän paha kuvailla, kun ei tiedä mitä kukakin ymmärtää.

Örf. Haen lisää nenäliinoja ja ryhdyn kirjoittamaan ja ihmettelemään, notta mistäs kaikista valmiista projekteista on jo kuvia olemassa.

Lisäksi kaipaan harmaita villasukkiani, jotka olen jonnekin tänne sekasotkuun kadottanut ;____;

Olen kipeä. Jään jälkeen. Ei kiva. Kudon.
Lähtisin kyllä kouluun muuten, mutta kaikki yhteen ympättynä, en pysty kävelemään kunnolla, kun pää on niin oudossa kunnossa. Ja ärh. Nokka kiinni koulukirjoissa pitäisi olla. Täytyy huomenna yrittää.
Suihkun kautta sänkyyn. Jos vaikka saisi nukuttua x___x

Se tuli!

http://www.youtube.com/watch?v=pit7RS4mPI0&feature=player_embedded
Anteeksi kielenkäyttöni. Mutta. Voi helvetti *____*

Kun Super Juniorista tehdään pienryhmä valloittamaan Kiinan maata, saadaan aikaan tällaista. Voi hyvä herran jestas. 7 henkeä itse SuJusta ja sitten 2 "uutta" jäsentä. En osaa sanoa yhtään mitään.
Han Geng, olet niin suloinen, että. Ja et pelkästään suloinen! Grr...

Palajan katsomaan sitä viidennen kerran :Q________

Esitys meni hyvin, sain jätkät nauramaan ja opettaja tykkäsi. Napakymppi mielestäni jo pelkästään näiden takia. Kiitettävä arvosana, korkein mahdollinen on siitä nyt sitten tulossa. Opettaja kiitteli, että olin kaikista aktiivisimmin ollut tekemässä opparia ja että olin siihen kaikkein eniten kuluttanut aikaa. No, olen juu samaa mieltä. Liitelin jossain kymmenen metriä maanpinnasta kun pääsin sieltä pois. Kävelin äidin töihin ja äiti palautti maan pinnalle autossa valittamalla ihmisistä, joita se tapaa töissään.

Alkoi nukuttaa kun pääsin autoon, jännitys laukesi. Kotona suunnitelmissa oli nukkua puoli tuntia, nukuin kaksi. Nyt on huono olo sen takia.

Kun esitystä pidin, huomasin että jätkät on vihdoin uskaltaa kattoa meikäläistä silmiin. Ollaan kohta neljä vuotta tunnettu ja alkavat ymmärtämään meikäläisen huumoria. Enkä edes paljoa puhu koulussa muuten. Kommentteja tuli, vaikkeivät tavallisesti mitään kysy. Arvosanaa tärkeämpi asia on tällä hetkellä se, että pojat oikeasti kuunteli mitä sanoin ja kommentoivat. Yhdessä pistettiin opettajan päätä vähän sekaisin. Naurettiin ja vajaan vuoden päästä en näe näitäkään ihmisiä enää.

Nyt yritän pysyä hereillä ja olen kietoutunut revontuleen. Mitäs sitten? Keksikää tekemistä, kun viime aikoina en ole muuta tehnytkään kuin murehtinut tuota esitystä :''''D

Enää pari tuntia aikaa ja teen aivan kaikkea muuta kuin pitäisi. Apua.

Mutta kun. Super Junior M tekee comebackin
http://www.youtube.com/watch?v=P3uUqd8VI2o&feature=player_embedded
Damn. Miksi näytätte noin hyvältä? Se on 30 sekunnin teaser ja olen katsonut sen noin sata kertaa. Maanantai, tule nopeasti.

Olen taas ollut kyynelten partaalla tämän 2PM asian kanssa. JYP, sinun ei olisi tarvinnut kertoa kuinka hieno ihminen Jay on, me tiedämme. Emme yhtä tarkasti kuin sinä, mutta tiedämme. Sinun olisi pitänyt kertoa meille mitä hiivattia siellä on tapahtumassa. Mitä voidaan odottaa tulevaisuudelta. Alkaa pikku hiljaa rauhoittumaan tuon asian kanssa. Nyt jo tiedetään kuka on kaiken pannut alulle ja minä en oikein tiedä miten suhtautua nyt tähän asiaan. Ööö... Yrityksenäni on ollut ajatella kaikkea muuta kuin näitä poikia. Olen onnistunut melkein hyvin. Mutta joo...

Tätä olen odottanut! Rehellistä korealaista rokkia, joka kuullostaa hyvältä. Nimi aiheuttaa huvittuneisuutta ja hymyn. Indie rockia alá Pony.
Disturbiance: http://www.youtube.com/watch?v=tJAtvEOLblo
Sain juuri vasta levyn ladattua, mutta jos yhden biisin perusteella voi mitään ennustaa, niin tykkään.
Kuuluuko elämääni paljoa mitään muuta kuin musiikkia ja koreaa? Ei :'''D Olen kamala ihminen.

Sain koneeni takaisin huollosta. Nyt se hurisee söpösti ja toimii. En nyt tiedä kyllä asentuuko se uudestaan, luultavasti. Vista ei oikein pysy meikäläisen perässä ollenkaan. Koneessa riittää tehoja, mutta vista syö niistä puolet. Haluan valjastaa kaiken voiman tästä koneesta kunnon käyttöön. Ja nyt kun pääsin koneen viereen, huomaan miten paljon olen kaikesta mahdollisesta jäljessä. Mur.

Huomenna opinnäytetyön esittely. Perhosia ihan lievästi vatsassa ja kauhistuttaa reippaalla kädellä. En ole koko oppariin koskenutkaan kuukauteen ja nyt sitten siitä pitäisi jotain puhua. Onneksi vasta kahden jälkeen meikän esitys, mutta silti. Apua. Olen tehnyt sitä melkein vuoden ja nyt pitää päästää irti. Yritän sanoa kanssa sanahirviön takertelematta huomenna: "Kymmensormijärjestelmän harjoittelemiseen kehitettyjen ohjelmien testaus ja vertailu" Se ei ole niin helppoa kuin luulisi.

Autoni viedään huomenna tohtorille. Saa nähdä saavatko sen korjattua huomenna vai täytyykö jättää ensi viikkoon asti tuonne. Täytyisi varmaan tyhjentää se tärkeistä tavaroista. Äiti oli kyydissä keskiviikkona ja jarrut alkoivat temppuilemaan. Uskoi viimeinkin. Päätti ettei isän kanssa edes neuvotella, kerrotaan vain että vikaa on ja korjaukseen menee. Onneksi.

Kutomusprojektit on edennyt aika hyvää vauhtia. Nämä kaksi yllätysprojektia ovat melkein jo valmiit. Olen kylläkin päättänyt tehdä niihin vielä yhdet extrajutut lisää. Pääsen kohta näpertelmeään jotain niistä 7 kilosta lankoja. Puikot viuhumaan~

Jännittää. Luen tuon nyt kertaalleen, merkkailen parit tärkeimmistä jutuista sotkuversioon ja käyn esityksen läpi. Huomenna on kuusi tuntia aikaa valmistautua Riksussa. Apua. Vajaa vuorokausi. Emmää ole vielä valmis ;____;