IRC-Galleria

Olen istuskellut kotona koneen vieressä melkein kaksi tuntia äidin vanha itse tehty villapaita päällä, omatekoiset villasukat jalassa ja palellut. Olen vähän kanssa miettinyt.

Tällä viikolla on viimeiset iltatunnit. Abikurssit alkaa torstaina. Kirjoitukset häämöttää tuolla maaliskuulla. Sitten se on loppu. Apua?
Pääsen vihdoinkin pois siitä vihuliaisesta paikasta, jossa olen ollut vähän yli kolme vuotta? Mitäs kummaa meikäläinen tekee sitten? Apua.

Jos saisin valita itse ja olisi rahaa vaikka kelle jakaa, niin lähtisin kieliohjelmaan vuodeksi tai pariksi Etelä-Koreaan ensisyksynä ja sitten kun osaan kielen tarpeeksi hyvin, kouluttamaan itsestä jotain neljäksi vuodeksi. Ja sen jälkeen voisi jo hyvin sanoa, että minulla olisi elämä siellä. Mutta se ei ole realistinen haave.

Todennäköisempää on että haen yliopistoon/ammattikorkeaan ja opiskelen jotain. Paikan valinta omassa mielessä on kiinni siitä, pääsisinkö vaihtoon ulkomaille jossain vaiheessa opintoja, kohteen arvanette. Ei ole realistista hakea opiskelupaikkaa ja linjaa valita sen perusteella että pääsisi joskus mahdollisesti vaihtoon. Maailma ei toimi niin.

Kallistuin tuon ensimmäisen vaihtoehdon puoleen, tällä hetkellä houkuttelisi niin paljon. Mutta se ei varmaankaan tule toteutumaan, koska äidillä on jotain suunnitelmia meikäläisen varalle aivan varmasti, eikä se minua päästä lähtemään vaikka haluaisin. Sanoo jotain sen suuntaista, että yritä nyt täällä ensin, ei ole mikään kiire vielä minnekään. Onpas.

Ei ole mieleni muuttunut, vaikka olen lukenut maasta vaikka mitä, hyvää ja huonoa. Haluan sinne, ihan oikeasti. Muuta ei mielessä oikeastaan pyörikään enää. Mietin vain miten Etelä-Koreaan pääsisi järkevästi niin, että olisi realistiset mahdollisuudet luoda uraa, tutustua ihmisiin. Haluan tehdä töitä kansainvälisesti, vaikuttaa jotenkin, liikkua pitkin poikin.

Käväisin AVO:ssa tekemässä testin. Taas. Teen sen joka vuosi - useammin. Tänä vuonna ensimmäisellä sijalla oli puvustonhoitaja. Kuullostaisi niin hyvältä, työ kuullostaa sellaiselta, jota voisin tehdä vaikka kuinka kauan. Kondiittorikin siellä listalla oli parhaiten sopivissa. Yksi unelmista olisi perustaa kahvila Seouliin, käsityökahvila - joku sellainen meikäläisen näköinen. Haaveeksi jäännee näillä näkymillä.

Olisi kiva tietää mitä haluaisin tehdä oikeasti tulevaisuudessa. Tiedän jo missä haluan olla, missä päin maailmaa haluan työskennellä. Kun vielä keksisi mitä tekisi, mitä haluaisi tehdä työkseen. Ja se pitäisi keksiä nopeasti. Haut alkaa aivan liian pian. Ja olen miettinyt eri vaihtoehtoja aivan liian kauan. Haluaisin, että joku tekisi päätöksen puolestani, mutta en kuitenkaan.


26. päivää lähtöön, vajaa. Ööö, toivon ehtiväni ajoissa lahjojen kanssa.