IRC-Galleria

Koulussa on oltu jo toista päivää. Eilen farkut tuntuivat suhteellisen tuskallisilta pitää, kun en ole pitänyt farkkuja sitten leikkauksen. Oikea koipi on vielä vähän kipeä, mutta pystyn jo istumaan niin ettei opettajista monetkaan ole osanneet arvata leikkausta. Seisominen ja kävely sujuu jo melkoisen hyvin.

Viime viikolla mietin, kuinka inhottavaa on olla sisällä, kun ei voi nauttia luonnosta, kun lunta on jopa lehtipuiden oksilla. Sellaista ei satu ihan joka talvi. Mutta siis, en pääse ulos nauttimaan upeasta ilmasta ja pakkasesta. Jostain kumman syystä nautin eniten talvesta eri vuoden ajoista. Kevät ja syksy ovat lempi vuodenaikoja, kesällä on turhan lämmin, mutta talvesta nautin kun se oikein alkaa. Nyt jo pääsen ulos, kun mieli tekee. En olisi kamalan kauaa jaksanut nyhjöttää sisällä enää. Ulos olisin lähtenyt, vaikka olisi sattunutkin, sisällä oleminen tympii.

Olen jo lähes varma mitä yritän opiskella tulevaisuudessa, jos vain pääsen kouluun, jonne haluan. Kouluun on kotoa pari sataa kilometriä (vain eikä sitä muutamaa tuhatta :''D) Raumalla. Satakunnan ammattikorkeakoulu olisi tulevaisuuden opiskeluhaave tällä hetkellä. Linjaksi valittaisi Kansaisvälinen kauppa ja erikoistuttaisi Aasiaan. Opetus suurimmaksi osaksi englanniksi ja valinnaisia kieliä opinnoissa myös. Kuulostaa ihan sellaiselta, että itse ainakin tykkäisin kovasti. Kampus näyttää kuvissa melko uudelta ja melkoisen pramealta. Vielä en nyt ole ottanut selvää, josko koululla on asuntoja tarjolla, mutta tässä on aikaa vielä ennen hakuja. Onneksi.
Nyt sitten vain pitää keskittyä kirjoituksiin, että voi valita kummilla papereilla sitä sitten lähdetään hakemaan SAMK:iin. Mutta yay~ Oleminen ei nyt enää ole niin kovin epävarmaa opiskelujen suhteen.

Töitäkin pitäisi hakea, sillä meikäläinen ei suostu istumaan kotona kirjoitusten jälkeen.