IRC-Galleria

Ennen kuin tunnille karkaan esittelen teille SHINee - Ring Ding Dong:in.
http://www.youtube.com/watch?v=43e3fR03TcI

Se on kuin Seaside SM-Townilta, mutta ei kuitenkaan. Kuolin nauruun ekalla kerralla, mutta nyt jo jammailen. Ööö..
Tutustumisen arvoinen. Siellä on afrikkalaisia rumpuja..? Pidän~


Kello 14.00 on jo musiikkivideon teaser. Ja koko biisi tuli julki vasta eilen.
http://www.youtube.com/watch?v=z1avDc2nTbk&feature=player_embedded

Rakastan näitä höpsöjä :'''D Onneksi niistä on edes kaksi vanhempia kuin meikäläinen.

Omaa konetta ei ole vieläkään.

14.40 HUOMENNA TULEE KOKO VIDEO!!!! salknasfas¨ncasc
Onneksi olen kotona :''''D Ihana, ihana syysloma. Öröm Irene ryhtyy opettelemaan tanssia.

Olen vieläkin koneeton. Kävin juuri lankakaupassa, ostin 700g lankaa kolmella kympillä. Kuinka paljon ihminen voi käyttää rahaa lankoihin? Liikaa.

Olen koneeton, en saa uutta musiikkia ja vaikka mitä uutta on tullut nyt öö kahden viikon aikana? ;____;

Ja olen tuota Super Juniorin takia alkanut kuuntelemaan myös kiinalaista poppia. Öröm. Ihana ja todella kaunis, sointuva kieli. En ala opettelemaan, koskaan, toivottavasti, koska siihen menee jo ikä ja terveys. Korean kanssa sen sijaan menee melkoisen hyvin, jotain osaan jopa kirjoittaakin~

Sain kanssa tietää, että meidän oppilaitoksella on audiovisuualisen linjalla korealainen opiskelija. Olen herran pariin kertaan nähnyt ja olin aivan varma, että oli koreasta ulkonäön perusteella. Paria päivää myöhemmin herralla oli Etelä-Korean jalkapallojoukkueen paita päällä. Nyt pitäisi vain joskus uskaltaa sanoa sille sana tai kaksi. Saisin jonkun auttamaan opiskelussa. Ehkä.

Ostin toissa päivnä Jeff Dunhamin dvd:n. Muistui juhannus mieleen. Naurettiin vedet silmissä. Ei naurattanut ihan niin paljoa eilen siskon kanssa kattoessa.

Sisko palaa vartin päästä Hesasta AV-messuilta. Täytyy mennä autolle, niin päästään hakemaan sille jotain kaupasta ja noin päin pois.

Koneeni on lakannut toimimasta. Nyt se on pöydällä odottamassa uudelleen asennusta. Tapahtuu sitten, kun saadaan tilattua Windows 7. Olen koneeton tässä nyt jonkun aikaa, ellei jotain muuta tapaa tässä keksitä ennen Windowsin 7:kan tilaamista.

Voisinko jäädä huomenna kotiin? En voi. Kamala kasa kokeita tulossa. Kaikki, kenelle muistan ruotsin opiskelusta mitään puhua sanovat, että suorita, koska voit. Minä en ole tehnyt muuta kuin kärsinyt siellä tunneilla sen hirveän, kamalan ja inhottavan opettajan takia, oppinut tasan 0 asiaa tällä kurssilla. Ja haluan huomiselle historian tunnille. Viimeinen ennen koetta.

Viime viikonloppuna, sunnuntaina muistin miksi kuoro on niin hauskaa, ihanaa, mukavaa ja että siellä on ihania, valloittavia, mukavia ihmisiä. Maanantaina, eilen, pistän silmät kiinni ja tukin korvat harjoituksissa, koska en kestä kohta enää ketään niistä ihmisistä. Joka toinen päivä haluan päästä kuoroharjoituksiin - ne eivät voi tulla tarpeeksi nopeasti, toisaalta haluan vain löytää toisen kuoron, jonne voisin yrittää sopeutua. Tämän takia en tiedä haluisinko oikeastaan mennä lauantaina Ruska -kuorofestivaaleille. Olen menossa. Nyt ei vain tunnu koko päivä näiden ihmisten ympäröimänä kamalan mielenkiintoiselta. Illan Rajattoman konserttia olen odottanut siitä lähtien kun kuulin, että sinne päästään. En tiedä haluanko päästä heitäkään kuuntelemaan.

Juuri tällä hetkellä tuntuu, että kaikki mikä mahdollisesti voi mennä pieleen, menee pieleen. Väsyttää ja ärsyttää vaihteeksi. Äiti vie energiat vain sillä, että istuu vieressä tekemättä mitään. Sisko saa nauramaan kahden minuutin päästä ja kun olen itsekseni alan ajattella.

Koulussa käyminen loppuu kahden jakson jälkeen. Eli maaliskuuhun mennessä. Kirjoitukset odottaa maaliskuussa. Mitä että? Sitten tämä neljä vuotta on ohi. Pitäisi alkaa miettiä, että minne sitten suuntaa. Opiskelu jatkuu, mutta jatkanko Suomessa vai yritänkö maailmalle? Toisaalta olisi hienoa, jos voisi lähteä tästä seuraavaksi melkein 8000 kilometrin päähän opiskelemaan kolmeksi-neljäksi vuodeksi ja rakentaa elämänsä sinne. Uskallanko lähteä ensi syksynä niin kauas? Mieli tekisi, kovasti, mutta uskallus ei välttämättä kuitenkaan riitä. Mitä jos siitä ei tulekaan mitään? Jos en sopeudu, jos löydänkin aivan erilaisen maailman? Jos keräämäni tiedot ja niiden pohjalta tekemäni olettamukset ja ihanat persoonat jotka olen löytänyt, eivät olekaan sellaisia kuin kuvittelin.

Lähden sekavine päineni kohta juoksemaan päättömästi metsään ilman puhelintani.

Ja sitten toinen, ken laulaa niin perhanan hyvin, että haluaisin tehdä jotain, mutta en tiedä mitä. Tei~
http://www.youtube.com/watch?v=BqfQaZ26NVA

Miksi te teette combackit noin samaan aikaan, hmm?

Voisi sitä jotain muutakin yrittää kirjoittaa, mutta kun ei jaksa. Huomenna laulelemaan. Jotain 80 kpl laulajia huomenna Janakkalan kirkossa. Mahdollisesti enemmän. En muista yhtään. Saa nähdä mitä siitä tulee.

Ja sitä ketä kiinnostaa, saa lukea käsityöblogiani Lankamusiikkia osoitteessa; http://lankamusiikkia.blogspot.com/
Öröm. Kuvailemaan alan pipojani, kun tuosta kuivuvat.

Ai niin. Miksi sinulla, Park Hyo Shin, on niin ihana ääni? Teit juuri tänään comebackin, samaa taattua laatuasi, sielukkaita balladeja. Rakastun joka kerta enemmän. Parannat kans migreenit pois.

http://www.youtube.com/watch?v=QBM8MljtaKU&feature=player_embedded

Menin kouluun. Niistelen ja niiskutan. Kudon ja yskin. Niistän sinisiä hötöjä. Kudon sinistä mohairia, josta irtoaa nukkaa, joka joutuu kurkkuun kun hengitän suun kautta, koska nokka on tukossa. Syy-seuraus.

Irti, poikki, pinossa -olo. Huomenna pitäisi mennä (taas) apuopeksi Second Life -kurssille. Second Life on muuten erityisen koukuttava juttu. Kun pyörisi kunnolla meikän koneella, leikkisin vain sen kanssa. Eka kurssipäivä, kuusi tuntia koneen vieressä (kait) ja en olisi millään halunnut mennä ketään neuvomaan tai irroittaa otetta koneesta kun aika tuli. Huomenna vain puoli tuntia. Luulen. Harmi.

Sunnuntaina pitäisi olla laulukunnossa. Harjoitukset alkaa Janakkalan kirkossa 12 ja loppuvat luultavasti 17. Viisi tuntia kurkku suorana laulaa pitäisi. Kivat.

Pistän tässä nyt illan mittaan sitten kudontablogin kunnolla pystyyn, notta pysyisi itse vähän paremmin mukana noissa kaikissa jutuissa mitä tekee. Ja sinne voisi ehkä vaikka kuviakin projekteista laitella. Sanoilla on vähän paha kuvailla, kun ei tiedä mitä kukakin ymmärtää.

Örf. Haen lisää nenäliinoja ja ryhdyn kirjoittamaan ja ihmettelemään, notta mistäs kaikista valmiista projekteista on jo kuvia olemassa.

Lisäksi kaipaan harmaita villasukkiani, jotka olen jonnekin tänne sekasotkuun kadottanut ;____;

Olen kipeä. Jään jälkeen. Ei kiva. Kudon.
Lähtisin kyllä kouluun muuten, mutta kaikki yhteen ympättynä, en pysty kävelemään kunnolla, kun pää on niin oudossa kunnossa. Ja ärh. Nokka kiinni koulukirjoissa pitäisi olla. Täytyy huomenna yrittää.
Suihkun kautta sänkyyn. Jos vaikka saisi nukuttua x___x

Se tuli!

http://www.youtube.com/watch?v=pit7RS4mPI0&feature=player_embedded
Anteeksi kielenkäyttöni. Mutta. Voi helvetti *____*

Kun Super Juniorista tehdään pienryhmä valloittamaan Kiinan maata, saadaan aikaan tällaista. Voi hyvä herran jestas. 7 henkeä itse SuJusta ja sitten 2 "uutta" jäsentä. En osaa sanoa yhtään mitään.
Han Geng, olet niin suloinen, että. Ja et pelkästään suloinen! Grr...

Palajan katsomaan sitä viidennen kerran :Q________

Esitys meni hyvin, sain jätkät nauramaan ja opettaja tykkäsi. Napakymppi mielestäni jo pelkästään näiden takia. Kiitettävä arvosana, korkein mahdollinen on siitä nyt sitten tulossa. Opettaja kiitteli, että olin kaikista aktiivisimmin ollut tekemässä opparia ja että olin siihen kaikkein eniten kuluttanut aikaa. No, olen juu samaa mieltä. Liitelin jossain kymmenen metriä maanpinnasta kun pääsin sieltä pois. Kävelin äidin töihin ja äiti palautti maan pinnalle autossa valittamalla ihmisistä, joita se tapaa töissään.

Alkoi nukuttaa kun pääsin autoon, jännitys laukesi. Kotona suunnitelmissa oli nukkua puoli tuntia, nukuin kaksi. Nyt on huono olo sen takia.

Kun esitystä pidin, huomasin että jätkät on vihdoin uskaltaa kattoa meikäläistä silmiin. Ollaan kohta neljä vuotta tunnettu ja alkavat ymmärtämään meikäläisen huumoria. Enkä edes paljoa puhu koulussa muuten. Kommentteja tuli, vaikkeivät tavallisesti mitään kysy. Arvosanaa tärkeämpi asia on tällä hetkellä se, että pojat oikeasti kuunteli mitä sanoin ja kommentoivat. Yhdessä pistettiin opettajan päätä vähän sekaisin. Naurettiin ja vajaan vuoden päästä en näe näitäkään ihmisiä enää.

Nyt yritän pysyä hereillä ja olen kietoutunut revontuleen. Mitäs sitten? Keksikää tekemistä, kun viime aikoina en ole muuta tehnytkään kuin murehtinut tuota esitystä :''''D