IRC-Galleria

Paikat näyttää olevan jo melkein kunnossa, rikoin kynteni joita olen suojellut ja varjellut niin hyvin kuin olen pystynyt ja huomenna on harjoitukset juhlaa varten koululla. Illalla nyt toivotaan että viisuihin tulisi edes vähän enemmän laatua kuin niitä kaikkein epätodennäköisimpiä vaihtehtoja. Tietää sitten kannattaako edes kattoa la finaali.

Toiseksi viimeinen kerta kun pojat näen koulun puitteissa. Harmi :/

En tiedä miten kykenen nukkumaan enää näiden kahden viimeisen yön aikana. Jännitys on saanut ainakin aikaan sen, että sasan vääriä hälyytyksiä kropaltani haamukipujen muodossa ja olen ehtinyt kerran jos toisenkin jo säikähtää ihan oikeasti.


Siinä on vähän nyt ihmisiä kaikilla kansalaisuuksilla. Biisi on soinut ehkä vähän liiankin paljon viime päivinä. En vain pääse yli tästä naisesta.

On muuten kiinan jollain virallisella listalla ykkösenä <3

Haluaisin nyt vain hypätä suoraan lauantain puolelle, iltavieraiden osaan. Skipata kaikki siitä välistä ja täällä olisi kuin ihmeen kaupalla siistiä ja juhlien ensimmäinen osa olisi mennyt loistavasti niin ettei meikäläisen tarvitsisi elää näitä kahta välissä olevaa päivää.

Huomenna aamusta tulee juhlien ruokapuolen emäntä katsomaan paikat ja suunnitellaan loppuun perjantain ja lauantain aikataulut, ruokien määrät ja juhlapöydän kattamiset ja muut.

Jännittää ja pelottaa vaikka en nyt normaalissa tilanteessa jännittäisi näin paljoa. Johtuu jostain käsittämättömästä syystä. Kenties siitä, että neljä vuotta odottamani päivä on jo melkein ovella ja ihan yhtäkkiä. Mihinkä se aika oikein katosi?

Paniikkeissani olen myös tyhjennellyt tasaiseen tahtiin kyynelvarastoja. Toivon näin ollen että enää lauantaina koululla juhlan aikana ei kyynelkanavista mitään pääse pihalle. En nyt viitsisi alkaa parkumaan jätkien seurassa. Kuitenkin hieman haikeat tunnelmat menossa silloin kun tajuan muistella kaikenlaisia mitä koulussa on vuosien varrella tapahtunut. On ollut oikeus kasvaa noiden poikien kanssa ja huomata miten ollaan muututtu, mitä ollaan opittu ja miten ollaan toistemme kanssa opittu olemaan ja käyttäytymään. Poikia kyllä tulee ikävä vielä jossain vaiheessa.

Suuntaan hetkesi nyt pihalle ja käyn pyörimässä pihalla. Täytyy välillä päästä hitusen hengittelemään raikasta sateen hajuista ilmaa ja nauttia pihalla olevasta kukkaloistosta. Ompputarha näyttää aivan järjettömän kivalta valkoisine kukkineen <3


Tämä nainen vain on niin upea

Olen huomenna yksin kotona suurimman osan päivästä, täälä ei olla edistytty pahemmin ja kaiken pitäisi olla siivottu torstai-aamuksi. Pääsen siivoamaan koko paikan yksin. ... --'

Migreeni meni ohi runsaalla unella ja 800 buranalla. Päivällä taisin nukkua melkein kolmen tunnin päiväunet ja täydet yöunetkin. Pieniä päänsärkyjä on tänään vielä ollut, mutta ei sen pahempia. Ja vaikka nukuin kunnolla meinaan silti nukahtaa sohvalle, silloin kun sinne päin eksyn.

Juoksin tänään korujen ja kellon perässä, jotka äiti hakee huomenna kotiin. Juhla-asuni on sitten kokonaisuudessaan kotona eikä sitä enää sitten tarvitse miettiä. Ruokia tulee toinen lastillinen huomenna ja meikä hakee viimeisen perjantaina. Samalla reissulla kun koululla on harjoitukset juhlaa varten. Apua.

Mutta nyt tämä viisufani menee ja jännittää Kuunkuiskaajien puolesta ja toivottavasti kaikki muutkin toivomani maat pääsevät finaaliin mukaan.


Ja lisäksi toivomus. Koukuttukaa tähän naiseen yhtä paljon kuin minäkin.

Käytiin Pörrön kanssa lääkärissä tässä tänään. Oli luultavasti syönyt rotanmyrkkyä syöneen hiiren ja siitä johtuen kissarakkaamme ei ole syönyt taikka juonut paljoa. Oli tipassa hetken ja sitten sille iskettiin niskaan ainakin viisi piikkiä. Vitamiineja ja antibiootteja ja vaikka mitä. Minä iloisesti tutkin eläntenruokahyllyä tämän ajan.

Jo matkalla tuntui, että migreeni alkaa. Nyt se on aika hyvin päällä. En saa ottaa lääkettä vielä tuntiin, täytyy viedä auto korjaamolle, hakea sisko ja käydä kaupassa. Siivota en tänään enää voi ja äiti näpyttelee koko ajan koneella. Se oli ottanut jopa pari kokousta tälle viikolle, kun verkossa ovat ja eivät aikaa vie. Se ei ole muuta tänään tehnytkään. Tästä syystä luultavasti sain migreenin, jonka epäilen olevan enemmänkin paniikin syytä kuin mitään muuta. Paniikkimigreeni. Kiva.

Hammasta purren kyllä aion siivota sen mitä täällä omassa huoneessa on siivottavaa, eli imurointi, lattian pesu. Sitten matto lattialle ja verhot ikkunoihin. Jotain pientä lisäsäätöä kyllä vielä sen jälkeen, mutta ehkä tästä selviää. Muu talo on entistä kamalammassa kunnossa ja ihme on jos saadaan se siistiksi. Ei saa sitten pyörtyä jos täällä on vielä aivan hirveä siivo lauantaina. Toivottavasti ei.

Isä sen sijaan tekee töitä meidän kolmen naishenkilön edestä pihalla ja meidän uusi mökki on oleva valmis jo varmaan torstaina kokonaan. Ainakin siltä näyttäisi. Pihakin näin ollen saa hieman kohennusta ja kukkaloistoa lisää. Omput, päärynäpuu ja luumut kukkii kivasti, toivomme että vielä lauantainakin.

Särkylääke alkaa vaikuttaa. Hieman. Ja kun olen tänään juonut melko runsain määrin kahvia, voin luvata itselleni, että mielenkiintoinen loppupäivä on tulossa tämän pään kanssa :/

Huoneeni on huomenna aamusta kunnossa. Pesen lattiat, laitan maton lattialle ja verhot ikkunoihin. Olisi kiva jos muukin talo olisi samassa kunnossa. Joka toinen hetki uskoo, että ehditään ja mainiosti, joka toinen hetki taas toivoo toista lisäviikkoa. Äh.
Keittiö ja olohuone on samassa kunnossa kuin aamulla. Tuntuu että äiti kuluttaa kaiken ajan puhumiseen ja kaiken viivästyttämiseen. Ei se sitä oikeasti tee, mutta tuntuu siltä kun itse pysähtyy tauoille vain joko syömään tai juomaan jotain ja muu aika kuluu oikeasti siivoten. Äyf.

Aloin jännittämään eilen virallisesti kun mummo kävi ja alettiin miettiä että saadaanko juhlapöytään kaikkia suunniteltuja syömisiä lakon takia. Toivomme parasta ja keksimme jotain muuta jos se lakko sieltä tulee.
En edes oikein kunnolla tiedä mitä oikein tässä jännitän, mutta jännitänpähän nyt vain.
Ja ko jännitän ja odotan jotain alan laskea päiviä. Olen nyt jo kyllä ylittänyt itseni laskemisessa. Lasken jo nyt myös tunteja juhlan alkuun koululla, ensimmäisten vieraiden tuloon ja toisen vierasryhmän tuloon. Hiivatti.

Juttuja en saanut lähtemään ja olen valmis viskaamaan ne ulos ikkunasta vaikka niistä saisikin rahaa. Ne ovat vain niin huonosti kirjoitetuja, että hyvää päivää eivätkä ansaitse tulla Lopen kokoisen alueen asukkaiden (+mökkiläisten) luettaviksi. Ja meikän täytyy kuitenkin lähettää ne ennen maanantaita. Tänään en kuitenkaan niihin meinannut koskea. Herään siis viideltä tai jotain.

No, jotain hyvää sentään joku on tekemässä: http://www.tohaitiwithlove.co.uk/
Hiivatin hyvä idea sanon minä.

Sain töitä tässä lisää, talo on vieläki ko pommin jäljiltä ja meikän pitää juosta ympäri maailmaa taas. Ei ;____; Saan paniikin juhlien järjestelyjen takia. Huoneeni on kaameammassa sekasorrossa ko pitkään aikaan. Ja aikaa on vajaa kaksi viikkoa. En selviä >.>

Tänään hain ompelijalta pukuni juhliin. Se on nätti ja ihana ja sopiva ja kaikkea *.* Onneksi ompelijalla teetettiin puku, muuten ei oltaisi saatu aikaiseksi mitään ja olisin vieläkin suuremmassa paniikissa.

Päivällä sitten kävin saamassa stipendin ja kirjoitan siitä nyt parhaillaan juttua. Pitkään aikaan en ole kirjoitellut lehteen, mutta nyt sitä saa taas tehdä kun ei muita hommia kesäksi vielä näilläkään näkymin ole Riihimäen Pihamessujen lipunmyynnin lisäksi.

Jellonien peliä seurattu myös tänään. Kummallisin peli vähään aikaan. o.O Toinen erä meni rangaistusaitiossa sekä Suomella että Venäjällä, koko 60min peliajasta on suomalaiset tainneet istua 40min rangaistusaitiossa. Mitä kummaa? Toisen erän jälkeen kävin suihkussa ja suuntasin takaisin ruudun ääreen mutta suuntasin melkein samaa vauhtia kirjoittamaan runkoa ko ottelu oli yht'äkkiä 5-0. Toisessa erässä tilanne taisi olla 2-0 Venäjälle. Jos muistan oikein.

Nyt viimeistelen jutun rungon loppuun asti, menen nukkumaan ja aamulla nousen aikaisin selvittelemään kuvia juttuun ja kirjoittamaan sen kuntoon asti. Jaaa sitten lähden torille tekemään seuraavaa juttua ja tulen kotiin ja kirjoitan jutusta sen minkä muistan ja yritän saada sen lähtemään ennen torstaita. Toivottavasti.

Ääääh. Tarvitsen apua tämän huushollin siivoamisen kanssa ;___; Työt tuli juuri siihen pahimpaan mahdolliseen väliin. Jo Kwonia lainatakseni "I don't like, no"

Olipas kerrassaan nautinnollinen peli. Tilanteita riitti ja koko ajan seuraamista. Iltapalan söin ottelun aikana fiksuna likkana enkä meinannut saada syötyä.
Mutta sen sanon, että koko ajan hereillä pojat. Koko ajan, kiitos. Vähän turhan paljon syrämmen tykytyksiä yhdelle illalle.

Suihkun kautta petiiin ->

PÄÄSIN LÄPI. OLEN YLIOPPILAS JA DATANOMI. ONNITELKAA MINUA :'''D
C:n paperit kirjoitin. Olisi voinut mennä paremminkin, mutta se on läpi. Vaikka sain migreenin kesken historiaa ja olin varma, ettei se mene läpi.

Nyt on hektiset ajat käsillä. Koko talo pitäisi olla siivottuna tällä viikolla, mitään en ole kahteen päivään saanut aikaiseksi. Tällä viikolla pitää myös juosta niin musikaalin takia kuin PP juhlakonsertin takia. Ei kiva.

Huomenna olen menossa luultavasti Hämeenlinnaan päiväksi, koska äiti ei verenpaineiden takia saa ajaa ja tarvitsee näin ollen koko päiväksi kuskia. Ehkä. Käydään Riksussa ensin lääkärillä.
Jos päädyn Hämeenlinnaan jatkan oikean värisen kynsilakan etsimistä ja samalla mietin meikkejä kuntoon paremmin. Voisi puuttuvat osat etsiä huomenna samalla kierrellessä.

Ensi viikolla leivotaan, valmistellaan muutenkin (sikäli mikäli pystytään) lakkiaisten tarjottavia ja käyn hiukseni kynityttämässä ja värjäämässä kampaajalla.

Juhlien viikolla ei pitäisi olla paljoa mitään enää menossa. Toivotaan parasta.

Meikä pääsee siitä paikasta pois!

Ottakaa vähän musiikkia, ko olen innostunut:

Hewene on toista tuntia oksentanut, aamulla oli poloisella jo tuntunut olo kummalliselta. Katsomme mitä viikonlopun kanssa tapahtuu... Toivomme parasta.

Olen kipeä. Alkoi tuossa sunnuntai-aamuyönä kello 4.30 oksennustauti ja 12 tuntia vietin joko vessan pyttyä halaillessa tai ämpäriä tuijotellessa. En ole onneksi enää oksentanut eilisen jälkeen, olo on kummallinen ja kuumetta vielä on. Veto pois ja syödä täytyy varovaisesti, ettei vatsa tuosta ärsyynny uudestaan.

No äiti ja isäkin ovat tämän menneet läpi, minä ainoana, joka oksensi noin pitkään... Hewene on vältellyt seuraani ja pessyt käsiään ahkeraan aina kun on johonkin astiaan/taravaan koskenut jota olen pidellyt käsissäni.

Huomenna varmaan olen jo ihan kunnossa, mutta tänään meikä nukkuu runsaanlaisesti ja katsoo korealaisia sarjoja juoden vettä ja syödän kaurapuuroa ja jotain suolaistakin.

Onneksi jo pahin osa tästä on ohi. Örf x.X